STOP THE PRESS!

The Legend of Spyro: The Eternal Night

eternal_nightTekijä: Krome Studios
Julkaisija: Sierra Entertainment
Arvio: 2/5

The Legend of Spyro -trilogian toinen osa on täällä, ja sen alkuteksteistä voisi olla ylpeä mikä tahansa peli. ’Starring: Elijah Wood, Billy West, Gary Oldman’ kalskahtaa komealta, mutta valitettavasti ääninäyttely on yksi harvoista valopilkuista tässä pelissä.

Oikeastaan tuo oli vale. Käytännössä peli on graafisesti täynnä valopilkkuja, jotka hohtavat neonjouluvalojen lailla siitä pimeydestä, johon Spyron maailma on joutunut. Tarina etenee siis paljon tummemmissa tunnelmissa. Violetin lohharimme uninäyt käyvät yhä ahdistavimmiksi ja mukaan koitetaan tunkea yhä enemmän mystiikkaa, mutta valjuin tuloksin.

Pelillisesti valopilkkuja ei paljon nähdä. Tällä kertaa Spyro pystyy vanhojen temppujensa lisäksi myös hidastamaan aikaa, mutta näinä päivinä sitä harrastetaan pelissä kuin pelissä ja The Eternal Nightin tapauksessa aikapuzzlet ovat hyvinkin simppeleitä. Muuten Legend-trilogian ykkösosaan verrattuna ei juuri muutoksia ole tapahtunut. Varmistin tämän vielä pelaamalla molempia peräkkäin – maisemien väripaletti on vaihtunut synkemmäksi, mutta meno ja meininki on pääosin samaa. Painopiste on yhä enemmän vihollisten mättämisellä, mättämisellä ja mättämisellä. Tylsää.

Yksi oleellinen ero kuitenkin löytyy, sillä pelin vaikeustaso on ruuvattu enemmän kuin karskisti hankalan puolelle. Edellistä Spyroa poikani pelasi mielellään ja tarvitsi vain toisinaan isukin apua, tämän kanssa oli faijakin pulassa melkein alkumetreiltä lähtien. Asiaa eivät auta osittain lepsut kontrollit, jotka nekin aiheuttavat kaiken otsasuonien pullistelun keskellä ylimääräisiä kuolemia.

Äänet siis toimivat, myös grafiikat ovat keskitiukkaa PS2-taidetta, mutta jossain kohtaa on todella haksahdettu sivupolulle. Toki synkistely on muotia nykyajan peleissä, mutta mm. Mario Galaxy todistaa, että iloisella menolla pääsee paljon parempiin lopputuloksiin. Toivotaan trilogialle ansiokasta päätöstä, sillä potentiaalia löytyy, eikä Spyron liekin tarvitsisi vielä sammua. Näyttää vain, että sille tielle tämän trilogian kehittäjä, Krome, on lähtenyt. Harmi. Tahtoo Dragon’s Tail -pelin hassuttelevan Spyron takaisin, tämä peli ei perhettämme viihdyttänyt.

PS. Kansikuvaa etsiessäni havaitsin, että peliä myydään tavallista halvempaan hintaan, siitä puoli pistettä lisää.

Manu Pärssinen for smackthejack

Kuva (c) Sierra, 2007