STOP THE PRESS!

Sinking Island

sinking_islandTekijä: White Birds Productions
Julkaisija: Pan Vision
Arvio: 1,5/5

Benoit Sokal tuli ainakin harrastajapiireissä Suomessa tunnetuksi ensin sarjakuvistaan – rosoisista dekkareista, joiden pääosassa oli viinaanmenevä ankkaetsivä Ankardo. Sittemmin mies on niittänyt mainetta myös perinteisen point-n-click-seikkailugenren elossapitäjänä. Varsinkin Amerzonia sekä Siberia-pelit ovat olleet arvostettuja teoksia. Nyt mies palaa omimman tarinankerrontansa pariin ja The Sinking Islandissa astutaankin salapoliisin saappaisiin.

Pelin nimen mukaisesti tapahtumat sijoittuvat hiljakseen uppoavalle saarelle, millä on myös pieni merkitys pelitapahtumien kannalta. Rannalla vielä tänään olleet johtolangat saattavatkin olla huomenna huuhtoutuneet pois. Yksityisetsivä Jack Norm lähetetään Sagorahin saarelle selvittämään kuolleen miljonäärin ennenaikaisen poismenon taustoja, eikä aikaa ole kuin muutama päivä ja saarelta ei pääse pois. Kaiken kaikkiaan alkuasetelman tunnelma on hyvin lähellä Agatha Christien Kymmentä pientä neekeripoikaa (nykyään nimellä Eikä yksikään pelastunut).

Perinteistä tutkimis/harhailu-pelimekaniikkaa on koitettu piristää uudentyylisellä johtolankojen yhdistelyruudulla (kannettava rikoslaboratoriolaite nimeltä Personal Police Assistant), mutta se toimii itse asiassa itseään vastaan tekemällä pelistä entistäkin tylsemmän helpottamalla asioita liikaa. Kyllä, ymmärsitte oikein tuohon virkkeeseen sisällytetyn viestin – tämä peli on tylsä. Maisemat ovat erittäin komeita, tarinan asetelmat ja taustat ok, mutta itse pelaaminen on kuin Excel-taulukon selailua. Saman toistoa yhä uudelleen ja uudelleen, samojen paikkojen ramppaamista edestakaisin.

Viimeksi pelasin Benoitin seikkailuista Syberia II:sta ja vaikka siinäkin oli suvantohetkensä, tuntuu, että Sinking Islandissa ei juuri muuta olekaan. Peliä voi pelata myös ilman saaren uppoamista ns. Adventuretilassa, mutta itse pidin enemmän Race against Time -tilasta. Aikaraja tuo hieman kaivattua lisäjännitystä ja pelin voi siirtää liikaa tunteja uhraamatta takaisin hyllyyn. Tämän pelityylin ystävien kannattanee peli hotkaista välipalana, mutta edellisiin Sokal-seikkailuihin verrattuna se on pettymys.

Manu Pärssinen for smackthejack

Kuva (c) Pan Vision, 2008