STOP THE PRESS!

Singstar Suomirock

untitledTekijä: Sony
Julkaisija: Sony
Arvio: 3/5

Uusia Singstar-painoksia ei yleensä pysty arvioimaan kuin niiden kappalevalintojen osalta, mutta onneksi Sony on tällä kertaa antanut arvostelijalle mutusteltavaa. Singstar Legendat sisälsi jo reilusti suomalaista musiikkia, mutta tällä kertaa koko painos on valjastettu täkäläisen tuotannon esittelyyn otsikon Suomirock alla. Veikkaanpa, että tässä on vielä joulunkin myydyin peli.

Koska pelillisiä parannuksia ei ole tehty, pureudutaan kohta biisilistaan. Suomen Sonya täytyy onnitella siitä, että näinkin pienelle ostajaryhmälle saadaan aivan omaa tuotantoa, mutta kovin paljon sihen ei ole panostettu. Ei ole alkuvideota, jossa hevari ja Väinämöinen istuisivat saunanlaiteilla laulamassa, ei Lapin maisemia, ei talven synkkyyttä. ”Paina X jatkaaksesi” kitararämpäytyksen ja logon saattelemana vain.

Suomirokkia. Rokkia. Se sana tuo mieleen Eput ja Popedan, Hanoi Rocksin, 80-luvun bändit yleensäkin. Ehkä nykyään listalle voisi pistää HIMinkin. Kappalevalintoja tehneellä on kuitenkin ollut laajempi mielikuva Suomirokin ytimestä ja osittain mennään vahvasti popin puolelle (Tiktak, PMMP, Neljän Baritonin POPmusiikkia) ja jopa iskelmän (Paula Koivuniemi kuuntelee Tomppaa). Samoin ei ole keskitytty niihin milläänlailla klassikoimpeihin vetoihin, vaan selvästi on tavoiteltu mahdollisimman laajaa kohderyhmää.

Allekirjoitan Eppu Normaalin, Leevi and the Leavingsin, Popedan, Don Huonot ja puhkisoitetun Yön. Otan mielelläni rokki-iltaan Apulannan, CMX:n, Egotripin, Kotiteollisuuden, Vilkkumaan Maijan ja Von Hertzenin veljekset. Ehkä jopa Neljä Ruusua. Sen sijaan Irinan, Indican, Ari koivusen, Lovexin, Hanna Pakarisen, Stellan ja Uniklubin kanssa minulla on vähän sulateltavaa, vaikka kaipa jokaisen heistä voi rokin alalajien viidakkoon eksyttää. Lopputuloksena myönnettävä on kai, että onhan tämä läpileikkaus suomalaiseen musiikkiin, mutta myös osittain toistaiseksi lyhyen uran tehneillä bändeillä nuoremman yleisön metsästystä. Missä on Juice? Hassisen Kone? Alangon Ismon oma tuotanto? Andy McCoy ja Mike Monroe?

Odotamme Suomimusaa (Suomirokkia 2) -painosta, joka vääjäämättä saapunee. Mikäli tässä arvostelussa luetellut artistit herättävät sisäisen kultakurkkusi, mars kauppaan. Meikäläiseen enemmän YleX:n kuin Radio Rockin biisilistalta näyttävä valikoima ei täysillä iskenyt.

Manu Pärssinen for smackthejack.net

Kuva (c) SCEE, 2008