STOP THE PRESS!

Crash Bandicoot: Mind over Mutant

mind_over_mutantTekijä: Radical Entertainment
Julkaisija: Sierra Vivendi
Arvio: 3,5/5

Olin menettänyt jo toivoni aikoinaan Playstationin keulakuvanakin toimineen Crash Bandicootin suhteen testatessani edellisen pelin, Crash of the Titansin, demoa. Poikani alkoi kuitenkin pelata sitä läpipeluu mielessään ja siinä sivussa auttaessani peli osoittautui vallan perinteiseksi, mutta toimivaksi tasoloikaksi. Mind over Mutant jatkaa samalla linjalla.

Itse asiassa Mind over Mutant jatkaa siitä, mihin Titans loppui. Osa hahmogalleriastakin on samaa, viholliset vain saaneet joko tuli- tai jääkuosin päälleen. Sen sijaan tasapainoa on onnistuneesti siirretty takaisin loikintaan, eikä loputtomien apinalaumojen lahtaamiseen, niinkuin viime pelissä usein tapahtui.

Mitään, kerrassaan mitään, tasohyppypeleissä ennennäkemätöntä ei uudessakaan Crashissa ole, mutta itseasiassa nostan sille hattua tästä. Mind over Mutants on helpoimmalla vaikeustasolla rentouttavaa vanhan koulun loikintaa, jossa on tarpeeksi erilaisia mutanttivoimia ja omituisia vastuksia, ettei se käy liian tylsäksi. Muuten parannettu peli on tällä kertaa kuitenkin pilattu sillä, että samoja maisemia kierrätetään liiankin kanssa. Toki eri mutanteilla niistä löytyy eri polkuja, mutta silti.

Graafisesti peli pyörii selvästi samalla pelimoottorilla kuin edeltäjänsä, mutta maisemat vaikuttavat edeltäjäänsä orgaanisemmilta, pyöreämuotoisemmilta, vaikka välillä kyllä melkoisen karuiltakin. Samoin pelihahmoihin on lisätty polygoni jos toinenkin. Hyvästä ääninäyttelystä puhuttaessa olen aina muistanut mainita Titansin ja melkein samoihin sfääreihin pääsee tämäkin, puhetta vain on valitettavasti paljon vähemmän. Sen puutteen MoM korvaakin sitten välinäytöksillä. Jokainen niistä on tehty eri tavalla, tietyn animaatiotyylin tai aikakauden tyyliä tarkasti mukaillen. Pelkästään niiden näkemistä odotellen jaksaa jatkaa seuraavaan isompaan vaiheeseen asti.

Crash ei petä, hyvässä eikä pahassa. Se on jälleen viimeisen päälle perinteistä, kohtuullisen hyvin toteutettua tasoloikkaa, jonka parissa viihtyvät paremmin perheen nuoremmat. Se maistuu ehkä liiankin samalta kuin edellinen Crash, mutta mikäli se miellytti, on tässä lisää samanlaista, vähemmällä mäiskinnällä.

Manu Pärssinen for smackthejack

Kuva (c) Sierra/Vivendi 2008