STOP THE PRESS!

LocoRoco 2

locoroco2Tekijä: SCEE
Julkaisija: SCEE
Arvio: 4/5

LocoRoco oli ensimmäisiä PSP-konsolin oikein omaperäisiä pelejä ja hieman rohkeakin ratkaisu julkaisijaltaan. Ylisöpöillä grafiikoilla, hahmoilla ja musiikeilla varustettu tasoloikka on NIIN japanilaista, että sen tuominen länsimaihin sellaisenaan oli riskiliike. Se kuitenkin kannatti, sillä pirteä tulokas otettiin innolla vastaan. Kakkososa jatkaa hyvin samaa rataa.

Koska odotin ensimmäistä LocoRocoa varsin innoissani, oli sen saaminen käsiini ehkä pieni pettymyskin. Vaikka kakkososa on käytännössä sama peli, jostain syystä se kolahti minuun näinä alkutalven synkkinä iltoina kovempaa. Pelaaja ohjailee ruutua päätynapeista kallistelemalla pyörivää hötkyotusta, joka kasvaa löytäessään kukista lisää otuksia ja tarvittaessa jakautuu palasiksi päästäkseen pienemmistä koloista. Molempia nappeja yhtäaikaa painamalla loikitaan esteiden yli.

Kaiken taustalla on pieni tarina, mutta ulkoasu, kenttäsuunnittelu ja varsinkin äänitehosteet ja musiikit vievät pelaajan suupielet niin lähelle korvia, että söpöotuskavereiden pelastaminen mustilta möröiltä tapahtuu siinä kaiken muun ohessa. Mukana on paljon enemmän kerättävää, hieman enemmän liikkeitä, minipelejä (mm. rytmipeli nuottien keräämiseen) ja Mui Mui -talon sisustamista, mutta muuten ollaan niin lähellä ykkösosaa, että joillekin sen omistaville kakkososa saattaa tuntua liian tutulta.

LocoRocoon on helppo ihastua, oli sitten vanha tai nuori. Ylipirteys saattaa heikkona hetkenä ärsyttääkin, mutta peli, joka tuo näin paljon auringonpaistetta talven synkkyyteen, ansaitsee paikkansa PSP:n parhaimmistossa. Ainoaksi ärsyttävyydeksi itselläni nousivat lataustauot, vaikka niitä koitetaankin ovelasti peitellä. Kolmososaan saisikin jo sitten tulla enemmän uudistuksia.

Manu Pärssinen for smackthejack

Kuva (c) SCEE, 2008