STOP THE PRESS!

Tomb Raider: Underworld

tb_underworldTekijä: Crystal Dynamics
Julkaisija: Eidos Interactive
Arvio: 4/5

Tomb Raider on kulkenut pitkän tien ja joutunut välillä harhapoluillekin, mutta uusimmassa osassa palataan taas itse asiaan. Ei Lara Croftina oleminen ole päätöntä räiskimistä suurkaupungissa ja ajoneuvoilla hurjastelua, vaan muinaisissa onkaloissa loikkimista ja pienten pulmien ratkomista. Crystal Dynamics on hionut konseptin nyt huippulukemiinsa sitten ensimmäisten TR-päivien ja vähentänyt ajelua sekä ammuntaa reilusti.

Heti alusta alkaen on selvää, että tässä karistellaan useamman heikon esityksen jälkeen pölyjä kantapäistä ja alkunäytöksessä räjäytetään Croftin kartano savuna ilmaan. Legendin ja Anniversaryn tarinanpätkiä kurotaan umpeen ja maailmaa kierretään eri aarteiden ja vinkkien perässä kunnon seikkailuelokuvan malliin ansoja ja vihulaisia väistellen. Mukaan on sekoitettu tällä kertaa aimo annos norjalaista mytologiaa, vaikka seikkailu tapahtuukin lämpimissä maisemissa.

Tietenkin Lara maailmoineen on käynyt taas kauneusleikkauksessa ja oikein hyvä kirurgi onkin ollut hommissa. Varsinkin ulkomaisemat ovat paikoitellen huikeita, eikä sisätilojenkaan yksityiskohdissa ole säästelty. Lara itse on saanut enemmän ja sujuvampia liikkeitä kuin koskaan ennen, eikä seksikkyyttä ole unohdettu. Varsinkin seinäkiipeillessä Laran liikehdintä on hämmentävän luonnollista. Maailma on myös jossain määrin realistinen, itse huomasin jopa yllättyneeni siitä, että laivan laidan yli heittämäni sotilaan ruumis olikin edelleen alemmalla kannella sinne eksyessäni. Useimmissa peleissä kuolleet häviävät savuna ilmaan.

Underworld on sellaista tasoloikkaa, jonka pariin on huomaamattaan kaivannut. Sen pulmat ovat perinteikkäitä ja simppelit tulitaistelut mitäänsanomattomia, mutta kaikki siinä välillä on erinomaisen viihdyttävää ja sujuvaa. Lähdin matkaan varovaisin alkuodotuksin ja heti ensimmäisellä pelikerralla aikaa vierähtikin kuin yllättäen viitisen tuntia. Tarina on sopivan mystinen, ääninäyttely enimmäkseen kohdallaan, kenttäsuunnittelu suurta ja loogista (vaikkakin hieman suoraviivaista) ja musiikit tunnelmallisia. Muutamaa bugia ja oikuttelevaa kameraa lukuunottamatta kyseessä on viime vuosien onnistunein Tomb Raider. Suosittelen kaikille kymmenen vuotta sitten neitoon ihastuneille.

Manu Pärssinen for smackthejack

Kuva (c) Eidos Interactive 2008