STOP THE PRESS!

Richard Nixonin salamurha (The Assassination of Richard Nixon)

richard_nixoninOhjaus: Niels Mueller
Käsikirjoitus: Niels Mueller, Kevin Kennedy
Tuotanto: Alfonso Cuaron, Jorge Vergara
Pääosissa: Sean Penn, Naomi Watts, Don Cheadle, Jack Thompson
Arvio: 3/5

Niels Muellerin esikoisenaan ohjaama Richard Nixonin salamurha kertoo tositapahtumaan perustuvan tarinan lentokoneen kaappausta ja Nixonin murhaa suunnittelemaan ajautuvasta Sam Bickestä (Sean Penn). Bicke toimii toimistokalusteiden myyjänä, mutta homma ei oikein ota sujuakseen, sillä Bicken ehdoton rehellisyys ei varsinaisesti ole etu myyntimiehelle. Kun Bicke vielä on kyvytön hyväksymään eroa vaimosta (Naomi Watts) ja liikeideankaan toteuttaminen ei onnistu, alkaa sietämätön paine kasautua. Edes vähän helpotusta tuottaa Leonard Bernsteinin musiikki. Hänelle äänittämissään nauhoissa Bicke vuodattaa loputtomasti pahaa oloaan ja yhteiskunnallisia teorioitaan. Elokuva muistuttaakin aikalailla Scorsesen Taksikuskia, jossa päähenkilö niinikään kärsii maailman pahuudesta ja päättää tehdä asialle jotain.

Muellerin elokuva kertoo pienen ihmisen mahdottomasta yrityksestä menestyä ja tavoitella amerikkalaista unelmaa. Vain röyhkeät toisten hyväksikäyttäjät pärjäävät, eikä rehellisyys todellakaan ole tässä kisassa hyve. Ihminen on vaarassa menettää omanarvontuntonsa ja jopa identiteettinsä. Bicken pomo (Jack Thompson) menee niin pitkälle, että vaatii tämän jopa ajamaan viikset pois. Loppupuolen hienossa kohtauksessa Bicke liimaa itselleen tekoviikset valmistautuessaan kaappaamaan lentokoneen: viimeinen säälittävä yritys palauttaa itsemääräämisoikeus ja oma identiteetti.

Richard Nixonin salamurha on selkeästi yhden miehen eli Sean Pennin soolo, ja hyvinhän hän hommansa hoitaa, veikkaisinpa melkein että oscar-ehdokkuuden arvoisesti. Vaikka Penn hieno näyttelijä onkin, alkavat tietyt maneerit jo hieman rasittaa. Kenkiin tuijotteluineen Bicken hahmo muistuttaa melko tavalla Minä olen Sam -elokuvan kehitysvammaista Samia. Nixon-elokuvassa Bicken vamma vain on eräänlainen yhteiskunnallinen idiotismi.

Yhden näyttelijän sooloilu on yksi elokuvan heikkouksista. Bicken hahmo jää lopulta aika irralliseksi, vaikka ulkopuolinenhan hän kyllä onkin. Silti olisi kaivannut rooliin jonkinlaista syvempää taustoittamista. Sooloilun ansiosta myös yhteiskunnallinen kommentti jää lähes pelkästään sairaan mielen esittämäksi. Vähän lavennusta aiheeseen saadaan kuitenkin TV:ssä ja radiossa Watergate-skandaalia selittävän Nixonin hahmossa. Kun tämä ”kaikkien aikojen suurin myyntimies” puhuu potaskaa, alkaa jo katsojaakin hieman etoa.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Anhelo Productions, 2004

Näyte: