STOP THE PRESS!

Alan Partridge: Kukkona tunkiolla (Alan Partridge: Alpha papa)

Alan Partridge: Kukkona tunkiolla (Alan Partridge: Alpha papa)Ohjaus: Declan Lowney
Käsikirjoitus: Peter Baynham, Steve Coogan, Armando Iannucci
Tuotanto: Kevin Loader, Henry Normal
Pääosissa: Steve Coogan, Colm Meaney, Felicity Montagu, Monica Dolan, Anna Maxwell Martin
Arvio: 3,5/5

Steve Cooganin luoma Alan Partridge seikkaili Suomenkin televisiossa yli kymmenen vuotta siten. Itse muistan sarjan hyvin, koska ihastuin sen itsekeskeiseen, omahyväiseen päähenkilöön ja sarjan omintakeiseen hölötyshuumoriin. Alan Partridge on näemmä touhunnut Britanniassa tämän jälkeen useastikin, joten ei ole ihme, että narsisti saa nyt oman elokuvansa. Ongelmana Suomessa tulee varmasti olemaan, että kovin moni ei miestä muista, sillä hänen edellisestä TV-esiintymisestään on aikaa ja elokuvassa ei pahemmin päähenkilöä esitellä. Hänen niljakkuutensa pitäisi siis tietää ennalta. Edellämainittu ei ole itselleni ongelma ja nautinkin elokuvasta, mutta kriittisesti arvioituna elokuva jäänee Suomessa aika vähälle huomiolle ja pienille katsojaluvuille.

Entinen TV-tähti Alan Partridge vetää nyt radioshow’ta Norfolkissa kanavalla, joka on myynti- ja yt-huhujen pyörteissä. Tuttuun tapaansa kukkoilija puukottaa ystävä-kollegaansa selkään ja saa uuden johdon antamaan tälle kenkää. Tästähän tämä muutenkin elämän riepoma kaveri pillastuu ja hankkii kättä pidempää. Seurauksena on panttivankidraama, joka nostaa Alan Partridgen jälleen kansakunnan huulille ja sekös miehelle sopii. Vaikka kaikki kääntyy hyvin, ei mies tietenkään opi mitään hölmöilyistään, vaan lopussa kiihdytetään taas kohti uusia kohtaamisia.

Alan Partridge on jonkinlainen media-alan Mr Bean ja hahmo sopii hienolle koomikolle Cooganille täydellisesti. Vaikka itse siis tästäkin miehen uudesta tulemisesta pidän, on kuitenkin selvää, että touhu olisi toiminut paremmin TV-elokuvana tai minisarjana. Voisi jopa saada ansaitsemansa yleisönkin täten. En keksi mitään, mitä sellaista elokuvaformaatti tähän seikkailuun tuo, mitä ei saisi sanottua tiiviimmässä paketissa. Alan Partridgen omahyväinen huumori on ennallaan ja tuttu ennestään – siitä joko pitää tai sitten ei. Silmien pyörittelyä tämä aiheuttanee, jos se ennestään ei ole tuttua. Leffa sisältää muuten yhden kaikkien aikojen septitankkikohtauksista.

Onhan elokuvassa olevinaan sanomakin. Ihmisestä ei enää piitata. Suuret konsernit ajattelevat vain käteistä ja unohtavat perinteet. Soittolistat rulaavat. Pieni ihminen on kasvottomalle korporaatiolle vain lypsylehmä ja välttämätön paha. Ehkä tätä asiaa alleviivataan liiaksikin, mutta hyvä, että alleviivataan. Ovathan juuri esimerkiksi soittolistat aivan järkyttävästi alentaneet radio-ohjelmien tasoa. Joten Alan Partridge meuhkaa hyvällä asialla, ei siinä mitään. Elokuva ei ole mikään ensitreffien valinta, mutta roisimman brittihuumorin ystävälle se sopii täydellisesti.

Renek for smackthejack.net

Photo’s copyright by Future Film, 2013

Traileri: