STOP THE PRESS!

Hitlerin kätyrit 2 (Hitler’s Henchmen 2)

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOhjaus: Guido Knopp
Arvio: 4,5/5

Arvostelin jokin aika sitten arvostetun saksalaisen toimittajan Guido Knoppin toimittaman dokumenttiboxin ”Hitlerin kätyrit I”, joka käsitteli lähinnä Hitlerin lähimmäisiä johtohahmoja. Nyt sarja jatkuu boxilla ”Hitlerin kätyrit II – pahantekijät”, jossa käsitellään miehiä, joiden vehkeilyjen avulla Hitlerin valta kasvoi ja hän pääsi toteuttamaan vuosisadan rikoksen. Luvassa on paljon ennennäkemätöntä materiaalia, joka saattaa heikkohermoiselle olla turhankin rankkaa.

Sarja aloitetaan Eichmannilla, tuhoajalla. Häntä voisi parhaiten kutsua konttorimurhaajaksi, sillä hänen allekirjoituksellaan ja leimasimillaan monet juutalaiset lähetettiin keskitysleireille. Kun kyseessä oli juutalaiset, hän halusi ehdottomasti että yhtään ei jäisi eloon Kolmannessa Valtakunnassa. Häntä voi näin ollen kutsua valtakunnan ensimmäiseksi pyöveliksi, jolle oli suuri kunnia lähettää juutalaiset kuolemaan. Tosin hän kyllä oikeudenkäynnissä pyrki vähättelemään asiaa toteamalla, että juutalaisten murha oli suurin virhe ihmiskunnassa. Joka tapauksessa hänet tuomittiin kuolemaan Jerusalemissa järjestetyssä oikeudenkäynnissä ja lopulta hirtettiin.

Seuraavassa jaksossa käsitellään Von Ribberntropia, juoksupoikaa. Hän oli köyhissä oloissa syntynyt mies, joka halusi jo aika nuorena päästä yläluokan ihmisten pariin. Näin hän pääsikin eteenpäin ja lopulta naimisiin saksalaisen samppanjaparonin tyttären kanssa. Sodan aikana hän tutustui Hitleriin ja halusi ehdottomasti hänen suosioonsa. Hänet lähetettiin Lontooseen Saksan lähettiläänä, mutta ”natsitervehdyksen” nöyryyttämänä hän palasi takaisin. Hänestä tuli Saksan ulkoministeri, joka valmisteli suunnitelmia, joiden ansiosta Hitler pystyi valloittamaan lisää ”elintilaa”. Hän myös neuvotteli Stalinin ja Molotovin kanssa Puolan jakamisesta. Von Ribbentrop tuomittiin kuolemaan vuonna 1946.

Kolmannessa osassa käsitellään Freisleria, kuoleman tuomaria. Häntä voi kutsua suorastaan oikeuden häpäisijäksi, sillä hänen tuomittaviaan ei koskaan kuultu, vaan heidät nöyryytettiin julkisesti – esimerkiksi rikolliset saattoivat olla housut kintuissa tuomioistuimessa. Jos hän jotain päätti, niin lopputulos lähes aina oli kuolema. Freislerin käytös oikeussalissa oli raivoamista, kiljumista ja saarnaamista. Dokumentissa nähdään myös kuinka hänellä oli ennen kuolemantuomarin virkaa loistava ura bolsevikkikomissaarina. Freisler kuoli oikeussalissa vuonna 1945, kun oikeustaloon osui liittoutuneiden pommikoneen pudottama pommi.

Seuraavassa jaksossa käsitellään miestä, joka ainakin allekirjoittaneelle oli melko tuntematon. Eikä ihme, sillä Bormann oli mies varjossa. Martin Bormann oli Kolmannen Valtakunnan harmaa eminenssi, joka Hitlerin taustalla vehkeili sen minkä ehti. Hän oli hyvin vallanhimoinen, ja vaikutti moneen asiaan. Siksi häntä kuvaa parhaiten hänen oma sanontansa: ”Kukaan ei näe Fuhreria näkemättä ensin minua”. Hän oli Hitlerin yksi lähimmistä neuvon antajista, ja saattoi korjata tämän sekavat ohjeet Fuhrerin käskyksi. Mikäli hänen korviinsa ilmestyi tieto ei-toivotuista henkilöistä, niin takuuvarmasti henkilöt eliminoitiin mahdollisimman pian. Bormannin ruumis löydettiin Länsi-Berliinin rautatieasemalle tehdyltä rakennustyömaalta vuonna 1972, mutta vasta vuonna 1999 DNA-tutkimuksissa varmistui että kyseessä oli todellakin hän.

Viidennessä osassa käsitellään puolestaan Von Schirachia, nuorison turmelijaa. Hän uskotteli nuorisolle, kuinka mahtava Natsipuolue on koko Saksalle. Nuorisojohtajana hän värväsi uusia ”Hitler-nuoria” , jotka sitten manipuloitiin, että heitä olisi helppo käsitellä ja hyödyntää lapsiarmeijana. Häntä kunnioitettiin suunnattomasti ja hän piti itseään Kansallissosialistisen uskon ylipappina. Lopulta hänet siirrettiin huolehtimaan alaikäisten pakkosiirrosta Wieniin. Hänet tuomittiin vankilaan ”rikouksista vapautta ja ihmisyyttä vastaan” vuonna 1946, mutta hän vapautui vuonna 1966. Von Schirach kuoli kahdeksan vuotta myöhemmin.

Viimeisessä jaksossa käsitellään ehkä yhtä pahamaineisimmista henkilöistä, Josef Mengeleä, kuoleman tohtoria. Tämä mies oli odottamassa kuin teurastaja lampaitansa Auschwitzin lastauslaitureilla. Hän valitsi ihmisistä itselleen ”materiaalia”, jotta hän pääsi toteuttamaan omia pseudo-tieteellisiä kokeitaan. Varsinkin kaksoset joutuivat hänen suurennuslasinsa alle, sillä heitä leikeltiin, tehtiin erilaisia kokeita ja vieläpä rekisteröitiin. Ne ihmiset jotka selvisivät hengissä, ovat sanoneet Mengeleä itse paholaiseksi. Eikä ihme, sillä hänen toimensa olivat hyvin häikälemättömiä ja häpeäksi ihmiskunnalle. Sodan jälkeen hän onnistui piileskelemään perheyrityksen asianajajan avustuksella lähinnä Etelä-Amerikassa. Häntä etsittiin joka puolelta maailmaa, mutta Mengele onnistui jopa palaamaan kotimaahansa Saksaan omalla nimellään. Hän joutui kuitenkin pakenemaan takaisin Etelä-Amerikkaan, jossa hän kuoli vuonna 1979.

”Hitlerin kätyrit II – pahan tekijät” jatkaa mainiosti Knoppin mielenkiintoista dokumenttisarjaa. Kuten aiemmin totesin, mukana on paljon jopa ennennäkemätöntä materiaalia, ja osaan on jouduttu lisäämään jostain kumman syystä uusia kuvia kuten siitä, kun Stalin sopii Von Ribbentropin kanssa Moskovassa Puolan jakamisen. Ehkä syynä on se, että jostain tapahtumista löytyy vain pelkkiä valokuvia ja tekijät ovat halunneet hieman elävöittää tilannetta. Joka tapauksessa suuri miinus se ei kuitenkaan ole. Tekijäryhmä on hyvin perusteellisesti syventynyt aiheeseen ja hakenut tietoa laajalti. Kerrontatapa on toisaalta neutraali, mutta toisaalta myös hyvin kriittinen. Tämä antaa katsojalle mahdollisuuden luoda oman kuvansa näistä ”hirviöistä”. Suosittelen hyvien dokumenttien ystäville ja varsinkin niille, jotka ovat kiinnostuneita Toisen maailmansodan ajan Saksan historian miehistä.

Jukka L. Savolainen for smackthejack

Photo’s Copyright by ZDF Enterprise & TV4, 2005