STOP THE PRESS!

Betoniyö

BetoniyöOhjaus: Pirjo Honkasalo
Käsikirjoitus: Pirjo Honkasalo, Pirkko Saisio
Tuotanto: Misha Jaari, Mark Lwoff
Pääosissa: Johannes Brotherus, Jari Virman, Anneli Karppinen, Juhan Ulfsak
Arvio: 4/5

Pirjo Honkasalon edellisestä fiktioelokuvasta on vierähtänyt tovi: Tulennielijä valmistui 1998. Tässä välissä on ohjannut pari dokumenttia, mm. useita palkintoja maailmalla keränneen Melancholian 3 huonetta (2004). Betoniyö herättää toiveen nähdä lisää fiktiota Honkasalolta.

Pirkko Saision samannimiseen romaaniin perustuva Betoniyö kertoo murrosikäisestä Simosta (Johannes Brotherus). Ankeassa lähiössä asuu ankea perhe: isoveli Ilkka (Jari Virman) viettää viimeisiä hetkiä ennen vankilaan lähtöä, äiti (Anneli Karppinen) ryyppää. Pojat lähtevät kuljeskelemaan kaupungille, missä Ilkka kertoilee Simolle omituisesta skorpionifilosofiastaan. Simo ehkä ottaa isoveljen jutut turhankin tosissaan, ehkä kaikki vain on järjetöntä, mutta päivän kääntyessä illaksi tapahtuu kauheita.

Ensialkuun Betoniyö vaikuttaa tyhjään tuijotteluineen, onttoine metafysiikoineen ja veden kanssa lotrailuineen sen sortin daideilulta, että sitä rupeaa jo huolestuneena odottelemaan, että minkä kulman takaa se miimikko silmille pomppaa. Vaan ei sentään. Elokuva ujuttautuu mieleen vaivihkaa Peter Flinckenbergin vaikuttavin mustavalkoisin kuvin. Kauneus ja rumuus yhdistyvät vavahduttavasti, ja vaikka Betoniyössä sanotaan pariinkin otteeseen, ettei toisen päähän voi päästä, se todistaa itse, että kyllä voi. Taiteen keinoin.

Vesa Skaffari for smackthejack.net

Photo’s Copyright by Scanbox, 2013

Traileri: