STOP THE PRESS!

Rahan Ruhtinatar -trilogia

rahan_ruhtinatarOhjaus: Don Sharp, Tony Wharmby
Käsikirjoitus: Lee Langley, Barbara Taylor Bradford, Elliot Baker
Tuotanto: Diane Baker, Harry R. Sherman, Aida Young
Pääosissa: Jenny Seagrove, Deborah Kerr, Liam Neeson, Peter Chelsom, Stephen Collins, Lindsay Wagner, Anthony Hopkins, Stephanie Beacham, Christopher Cazenove
Arvio: 3/5

Barbara Taylor Bradfordin kirjoihin perustuva trilogia ”Rahan Ruhtinatar” on minisarjoista koostuva kokonaisuus, jolle pituutta on kertynyt noin 12 tuntia. Paketti sisältää 3 erillistä minisarjaa, jotka kuitenkin nivoutuvat saumattomasti toisiinsa. Tarina on yksinkertaisuudessaan klassisin: köyhän naisen nousu kurjuudesta suuren liikeyrityksen johtoon. Bradford ei kuitenkaan sorru turhaan alleviivaamaan feminististä kantaansa, vaan pikemminkin tuo esille naisena olemisen vaikeuden bisnesmaailman pyörteissä. Future Film julkaisi trilogian boksina, joka sisältää 4 dvd-levyä.

Rahan Ruhtinatar – A Woman of Substance (1983)

Tarina kertoo Emma Hartista (Seagrove), joka toimii palvelijana Fairley Hallissa. Emma on nuori ja viaton, eikä aivan vielä tajua aatelisen väestön edesottamuksia. Hän ystävystyy Blackien (Neeson), nuoren timpurin, kanssa, josta tuleekin hänen elinikäinen ystävänsä, ja alkaa haaveilla paremmasta elämästä. Kun Emman äiti kuolee ja tyttö joutuu Fairleyn suvun nuorimman pojan viettelemäksi, katkeroituu hän totaalisesti. Hän muuttaa Leedsiin ja alkaa vähitellen luoda itselleen uraa. Vuosikymmenten saatossa pienestä palvelustytöstä kasvaakin kova bisnesnainen, jolla vain tuntuu olevan aina ongelmia rakkaudessa…

Saippuaa, kyllä, mutta melko tyylikästä. Trilogian aloittava 6-tuntinen katsaus 1900-luvun alun Englantiin on mielenkiintoinen. Sarja on sekä puvustukseltaan että lavastuksiltaan melko täydellinen, ja se myös kuvaa aikakauttaan erittäin hyvin. Näyttelijäsuorituksista ei sen sijaan voi juurikaan puhua, sillä tavanomaisen pukudraaman tasolla liikutaan. Muutoin sarja tuntuu olevan melko lailla hyvin kasassa, sillä pituudestaan huolimatta sen katsominen on mielekästä. Dvd:t ovat laadullisesti melko heikkoa peruskamaa. Chapter-jaotusta ei pahemmin ole viitsitty tehdä, vaan sarja on jaettu vajaan tunnin jaksoihin. Myöskään kuvan laadussa ei ole kehumista, vaan se on melko suttuinen. Sama ongelma ei koske ääntä, sillä se on yllättävän selkeä. Tekstityksessä sen sijaan on tingitty, ja välillä hieman hutiloidenkin valikoitu, mitkä osat keskustelusta käännetään. Kaikesta huolimatta ”Rahan ruhtinatar” on suositeltavaa katsottavaa, varsinkin naisille.

Arvio: ****
Kuva: ***½
Ääni: ****

Unelmien Valtiatar – Hold the Dream (1986)

Trilogian kakkosvaiheessa Emma (Kerr) on luovuttanut käytännössä päätösvallan liikeimperiuminsa toiminnasta pojantyttärelleen Paulalle (Seagrove). Loisivat sukulaiset eivät tätä oikein sulata, ja niinpä Paula joutuu taistelemaan sekä epäonnistuvan avioliittonsa että businesmaailman vehkeilyn kanssa. Hänen on opittava Emman tavat ja alkaa yhtä häikäilemättömäksi ja laskelmoivaksi, kuin isoäitinsä. Vaan onko Paulasta moiseen?

Tämä saippuainen minisarja kuuluu niihin turhiin tuotoksiin, joiden vuoksi koko genre on menettänyt katsomiskelvollisuutensa. ”Unelmien valtiatar” on tylsä, yliromantisoitu, huonosti näytelty, ankea ja säälittävän ontto katsaus miljonäärien elämään. Kuvauksessa on käytetty todella paljon arkistomateriaalin kaltaista täytettä, jolla koetetaan luoda kuva vaihtelevista miljöistä. Loppujen lopuksi kuitenkin lähes koko sarja on kuvattu sisätiloissa, joten kovin mieltäylentävää seurattavaa se ei ole. Reiluun kolmeen tuntiin olisi voinut mahduttaa vaikka mitä, mutta nyt tuotos jää tympeäksi. Dvd:n kuvanlaatu on hieman edellistä parempi, ja myös ääni on suht hyvä. Tekstitys uinuu jälleen monien dialogien kohdalla, joten englannin kielen taito on välttämätön. Eikä tätäkään levyä ole kunnolla chaptereihin jaettu, joten yhdeltä istumalta pitäisi kokonaisuus läpi tykittää. ”Unelmien valtiatar” on melko heikko esitys.

Arvio: **
Kuva: ****
Ääni: ****

Nainen Ylitse Muiden – To be the Best (1992)

Saagan viimeinen osa kuvaa Paulan (Wagner) asemaa Harte-yhtiössä. Sukulaispoika tahtoo syrjäyttää Paulan ja keksii juonen, jolla johtajan paikka saavutettaisiin. Vaan monta mutkaa matkassa on, ja ehkä tärkein huomiotta jäänyt seikka on Paulan turvallisuuspäällikkö Figg (Hopkins), joka osaa ottaa asioista selvää. Onkin loppujen lopuksi vaikea tietää, kuka oikeastaan huiputtaa ketä, ja kenelle ansat on viritetty…

Hopkinsin roolityön vuoksi tämän trilogian päätöksen jaksaa katsoa loppuun. 90-luvulle mentäessä koko sarjan särmä on jo alkanut hiipua, eikä sen kuvamateriaalia olla edes yritetty mitenkään rikastaa. Näyttelijöistä suuri osa on edelleen pahvisia ja yliteatraalisia, mutta tällä kertaa itse tarina etenee osittain jopa melko nopeasti. Dvd on laadullisesti aikaisempien tasoa. Kuva on kohtalaisen selkeä, eikä äänessäkään ole moitittavaa. Chapter-jaot ovat tunnin mittaiset ja tekstitys nyt edelleen unohtaa silloin tällöin olla päällä, mikä tietenkin katsomisnautintoa heikentää. Trilogian päätösjaksona ”Nainen ylitse muiden” on ihan kiitettävän mielenkiintoinen kokonaisuus.

Arvio: ***
Kuva: ****½
Ääni: ****½

Kokonaisuutena
”Rahan Ruhtinatar -trilogia” alkaa mielenkiintoisella 6-tuntisella jaksolla, mutta siihen se sitten jääkin. Kahta viimeistä jaksoa ei tarvita, vaikka niillä Harten liikeketjun toimia seurataankin lähimenneisyydessä. Koska sarjat saa ostettua myös yksitellen, suosittelen hankkimaan vain ensimmäisen osan, sillä ”Unelmien valtiatar” ja ”Nainen ylitse muiden” vain pilaavat hyvän fiiliksen, jonka ”Rahan ruhtinatar” jättää. Laadullisesti boksin levyt ovat hieman kehnoja, koska tekstitykset ovat kautta linjan huonoja, eikä sarjoja ole jaettu kunnolla pienempiin jaksoihin. Tämän sanottuani on kuitenkin todettava, että trilogia on mitä mainioin hankinta kaikille perheenäideille, joita draamat kiinnostavat.

Jari Järvi for smackthejack.net

Photo’s copyright by Oy Future Film Ab, 2005