STOP THE PRESS!

Dukes of Hazzard (Unseen)

dukes_of_hazzardOhjaus: Jay Chandrasekhar
Käsikirjoitus: John O’Brien, Jonathan L. Davis
Tuotanto: Bill Gerber
Pääosissa: Johnny Knoxville, Seann William Scott, Jessica Simpson, Burt Reynolds, Willie Nelson
Arvio: 2/5

Dukes of Hazzard on saman aikakauden amerikkalaisia TV-sarjoja kuin Starsky & Hutch, josta parivaljakko Wilson & Stiller teki jokin aika sitten mainion uudelleenlämmittelyn (käsikirjoittaja on molemmissa teoksissa sama). Dukes-leffaan on palkattu tähtiä periaatteella ’jokaiselle jotakin’ – on Jessica Simpson nuoremmille (ja takapuolitirkistelijöille), Seann William Scott ja Johnny Knoxville hieman vanhemmille ja sitten vanhempaa kastia tyyliin Burt Reynolds ja kantriklassikko Willie Nelson. Suuressa pääosassa on tietenkin Duken serkusten (Scott ja Knoxville) urheiluauto, General Lee.

Jo leffan aikana tuli mieleen, että koko tähtikaarti on palkattu vain silmänlumeeksi peittämään peruskliseistä kehnoa juonta, täytekohellusta ja ohuita henkilöhahmoja. Kokonaisuudessaan idea on kuitenkin tämä: pontikkabisnestä tekevät Bo ja Luke Duke joutuvat kahnauksiin virkavallan kanssa, koska taustalla iso paha Boss Hogg (Reynolds) mielii Duken sukutilaa itselleen, jotta koko Hazzardin kylä saataisiin muutettua hiilikaivokseksi. Poikien pitää selvittää mistä on kyse, ehtiä vuotuiseen autokisaan siinä sivussa ja yllätys yllätys – pelastaa kylä. Mukana koheltavat vanha pontikkapappa (Nelson) ja poliisit viettelevä serkkutyttö (Simpson). Vauhtia ja stuntteja leffassa on enemmän kuin mitään muuta, mikä osaltaan takaa sen, että paljon ei jää loppupeleissä käteen.

Lähes kaikki näyttelijät vetävät osansa kevyellä rutiinilla ja omilla maneereillaan. Käsikirjoitus on selvästi hiottu juuri näitä tyyppejä varten, koska kaikki tekevät juuri sellaisia rooleja, missä heidät on totuttu näkemään. Jessica Simpsonin ’suuri’ valkokangasdebyytti vaati lähinnä mahdollisimman tiukkoihin vaatteisiin ahtautumista ja korkokengillä tasapainottelemista. Ainoina valopilkkuina ovat mekaanikko Cooter (David Koechner), tyhmä poliisi Enos (Michael Weston) ja omaperäinen armadillokypärämies Sheev (Kevin Heffernan), joista suurimmat hymähdykset irtoavatkin. TV-sarjan alkuperäinen Cooter muuten protestoi elokuvaa vastaan, kutsuen sitä limaiseksi loukkaukseksi.

Dukes of Hazzard on niin perusamerikkalaista leffatauhkaa kuin olla voi. Mieleen tulevat väistämättä Kanuunankuularalli- ja Konna ja Koukku –elokuvasarjat (joissa niissäkin Reynolds heilui), mutta kyseiset leffat toimivat omana aikanaan oikein hyvin. Täytyy kyllä myöntää, että toisella katselukerralla Dukes tuntui jostain syystä paremmalta kuin ensimmäisellä. Ehkä siihen osasi suhtautua nyt eri lailla, kevyenä vouhkaamisviihteenä. Myös katsomisseura vaikuttaa paljon kokemukseen tätä leffaa katsottaessa – mikäli vieruskaverit röhöttävät, on itselläkin pakosta hauskaa.

DVD:n takakannen perusteella julkaisu rönsyää ekstroja, mutta totuus on hieman toinen. Kaikki lyhytdokumentit ovat vain viiden minuutin pituisia turhuuksia, hieman itseironisesti tehtyjä pläjäyksiä joita on väkisin väännetty hauskemmiksi. Selvitys Daisyn shortsien ’synnystä’ on hauska ideana, mutta sekin olisi saatu viedä pidemmälle. Stunttien rakenteluista kertovat osuudet ovat melko kiinnostavia, mutta jäävät pintaraapaisuiksi nekin. Lisätyissä ja epäonnistuneissa otoksissakaan ei ole montaa naurun aiheuttajaa, lähinnä mukaan tulee Knoxvillen törkyhuumori. Odotettavissa lienee kahden levyn versio tuhdimmilla dokumenteilla. Kuva- ja äänenlaatu on nykyistä perustasoa ja sellaisenaan riittävää.

Manu ”Yeeeeehaaaa” Pärssinen for smackthejack .net

Photo’s copyright by Warner Bros. Entertainment, 2005

Traileri: