STOP THE PRESS!

Pihka ja myrsky: Liikaa jotain melkein

pihkajamyrsky Tuotanto: Juki Records
1. Sumun läpi 2. Taskun pohjalla 3. Raiteiltaan 4. Liikaa jotain melkein 5. Milloin on aika 6. Kalenteri 7. Et koskaan kaipaa takaisin 8. Kurvin kuppila 9. Kylmään veteen 10. Valo on matkalla
Arvio: 4/5

En ollut ikänään kuullutkaan Pihkasta ja Myrskystä mutta niin vaan alkuvuoden ylläripylläri on tässä. Pitkään ajattelin, että onko tämä perhana vieköön sittenkin gospelia kunnes kuudennessa kappaleessa kaikilla on ”vitunmoinen kiire”. Juu, ei ole. Kiire eikä gospelia.

Joensuulaisen PjM:n kokonaisuudessaan toinen ja ensimmäinen levy-yhtiön valvonnassa tehty pitkäsoitto melskaa sangen tehokkaalla tavalla tuoden mieleen paitsi itseoikeutetusti Joensuun aiemmat popihmeet, myös takavuosien pikkuhitti-kokoonpanot Lumon ja Protonin. PjM on kivan kuuloista musiikkia, se nimittäin saundaa valtavan isolta vaikka bändissä ei näytä vaikuttavan kuin kuusi ihmistä. Toisaalta tässä tullaan myös levyn ongelmaan eli miksaus tukkiintuu helposti ja lopputulos on ajoittain vähän kaurapuuron kuuloista. Osin tämä voi johtua äänityksenkin rajoitteista. Onneksi kuitenkin biisimateriaali on vahvaa ja mikä näinkin tuoreen tapauksen ollessa kyseessä kummallisinta, se kestää herpaantumatta koko levyn keston ajan. Itse asiassa loppua kohti meno tuntuu vain kiihtyvän eikä varsinaisia täyteraitoja oikeastaan ole ainuttakaan.

Lasse Turunen, joka on homman primus motor, omaa aika ohuen, alkuun ärsyttävänkin lauluäänen mutta hänen tulkintaansa tottuu ajan myötä. PjM on selvästi harjoitellut hyvin, sillä kappaleista löytyy hyviä sovituksellisia ratkaisuja ja osaamista. Iso plussa selkeälle hommalle omistautumiselle. Levyä ei ole roiskaistu vaan tämä kuulostaa mietityltä debyytiltä. Ja kun hyviä melodioita on läpi linjan niin tämähän hunajoi korvat ihan. PjM on osa perisuomalaista popjatkumoa mutta pystyy tuomaan siihen hyppysellisen jotain uutta ja omaperäistä. Sanoituksista voisi sanoa, että ne ovat outoja, hyvin outoja ja vaativat aikaa avautuakseen mutta sehän ei ole huono juttu ensinkään. Sanoma biisien takana on herkkä ja oikea. Kyyninen voisi sanoa, että liian maailmojasyleilevää hippeilyä on tämä mutta minä en sano niin.

Kappaleista jo avaus Sumun Läpi tuo mieleen Nelson Mandelan vapautuslaulun mahtipontisine kuoroineen. Ihana kappale potkii levyn alkuun tavalla, johon mikään muu levyn kappaleista ei olisi pystynyt. Ainoa oikea ratkaisu ja herättää heti mielenkiinnon. Nimibiisi Liikaa Jotain Melkein jättää hypnotisoituneen olon ja Et Koskaan Kaipaa Takaisin vetää sumeilematta esiin kunnon EDM-urkusoundin! Kappaleen hittipotentiaali on suorastaan käsinkosketeltava. Mikään biisi, jossa kritisoidaan Big Brotheria (Kurvin Kuppila) tai joka jytkyttää tuolin jalan alla kuin juna (Kylmään Veteen) ei voi olla läpeensä huano. Levyllä kuullaan paljon taustalauluja ja tarkasti soivia stemmoja ja sehän vain passaa.

Aikamoinen veto. Tää on hyvä, pitäkää tää. Kypsytelkää vielä lisää niin seuraava levy lyö kunnolla läpi. Mää pidän jo nyt.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Juki Records, 2014