STOP THE PRESS!

Samurai Champloo – Vol. 1 & Vol. 2

samurai_shampiooOhjaus: Shinichiro Watanabe
Käsikirjoitus: Shinji Obara
Tuotanto: Manglobe / Shimoigusa Champloos
Pääosissa: Kazuya Nakai (Mugen), Ginpei Sato (Jin), Ayako Kawasumi (Fuu)
Arvio: 4/5

Kun Samurai Champloo saapui arvioitavaksi, olin enemmän kuin hieman skeptinen, johtuen kaikesta hypestä mitä sarja oli saanut jo osakseen, pääasiallisesti Amerikassa tosin. Ajatus hip-hop-skeittaaja -asenteen/alakulttuurin yhdistämisestä samuraifantasiaan ei oikein kuulostanut houkuttelevalta allekirjoittaneesta. Väärin – Samurai Champloo ei ainoastaan toimi, vaan se toimii todella hyvin.

Kun tekijätiimistä löytyy sellaisia nimiä kuin Mahiro Maeda (Last Exile, Animatrix esim.) tai Shinichiro Watanabe (Cowboy Bebop, Gasaraki, Vision of Escaflowne jne.) tai takakannen hehkuttama Kazuto Nakazawa (Production I.G:n tyyppejä, mm. Kill Bill Vol.1:sen animeosion takana) ajattelin, että ei tämä niin huono voi olla. Eka levy sisään ja asiaan.

Samurai Champloo Vol.1

Jakso 1:Tempestuous Temperaments Jakson pääasiallinen tehtävä on esitellä päähenkilöt; Mugen, joka on täysin kuriton ja arvaamaton ronin Riu-Kiu -saarilta (paikka, johon historiallisesti karkotettiin rikollisia). Jin taas on rauhallinen älykkösamurai (silmälasit ja kaikki) ja Fuu, jonka Mugen pelastaa menettämästä sormiaan kaatuneen teen takia, mikä johtaa niin Mugenin kuin Jininkin vangiksi jäämiseen ja melkein teloitukseen. Varoituksen sana tosin – tämä jakso kannattaa katsoa pariin kolmeen kertaan, nimittäin tapa, millä se on leikattu, on hämmentävä.

Jakso 2: Redeye Reprisal Edellisessä jaksossa kätensä menettänyt samurai (jos ette heti tunnista, niin tämä on se kaveri jolta Mugen irroitti käden edellisessä jaksossa.) janoaa kostoa ja värvää vankilasta jättiläismäisen Onikawan avukseen, sekä poikkeuksellisen bisneshenkisen salamurhaajan tappamaan Jinin ja Mugenin. Arvatenkin tämä menee hieman metsään. Tarinan opetus: saken ja sienien sekakäyttö ei ole terveydelle hyväksi.

Jakso 3: Hellhounds for Hire (pt. 1) Kun kaupunki on jakautunut kahden Yakuza-Jengin kesken, ja kumpikin puoli tarvitsee miekkamiehiä puolelleen. Niin Jin kuin Mugenkin ajatuvat yllättäen eri puolille konfliktia. Selviää myöskin, että Mugen ja Jin taistelevat eri syistä, Mugen vain siksi että se on hauskaa ja Jin oikeudenmukaisuuden vuoksi. Fuullakaan tosin ei mene hyvin, hän joutuu vangituksi töihin bordelliin.

Jakso 4: Hellhounds for Hire (pt. 2) Edellisessä jaksossa alkanut jengisodan alkusoitto riistäytyy käsistä Suosuken ja Jinin yrittäessä pelastaa O-Suzu bordellista (johon tämän vangitsi Nakatomijengi edellisen jakson lopussa) ja jälleen kerran Mugenin ja Jinin miekat kohtaavat. Loppujen lopuksi tämä jengisota ratkaistaan noppapelillä…

Samurai Champloo Vol.2

Jakso 5: Artistic Anarchy Matkalaisilla on ongelma, he tarvitsevat rahaa lauttamatkaa varten. Mugen aloittaa rahan hankkimisen parhammaksi havaisemalla tavallaan eli ryöstämällä rosvoilta. Jin taas ryhtyy pelaamaan shogia (shakin sukuinen peli) taidekaupan edessä istuskelevan vanhan miehen kanssa, toisaalla Moronobu -niminen taiteilija tarjoaa Fuulle mallintöitä. Erittäin hauska jakso, varsinkin Vincent Van Gogh -viittaus.

Jakso 6: Stranger Searching Jin, Mugen ja Fuu saapuvat vihdoinkin Edoon, tuon aikaiseen Japanin pääkaupunkiin, juuri parahiksi ottaakseen osaa syömiskilpailuun. Hyvinhän he pärjäävät kisoissa, Fuu melkein onnistuu voittamaan kisat (tässä on taas kerran todiste animetyttöjen pohjattomasta ruokahalusta). Sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä sankarimme joutuvat opastamaan outoa kookasta hemmoa ympäri Edoa, kaverilla on kumma kiinnostus japanilaiseen kulttuuriin, mutta ei käytöstapoja. Voisiko se olla gaijin? Myös Fuu saa häneltä vihjeen, joka voi auttaa häntä etsimään auringonkukan tuoksuista samuraita.

Jakso 7: Risky Racket Juuri kun matkalaisillamme on rahaa syödä kunnollla, joku kääntää Fuun kukkaron. Syyllisen löytyessä Fuu jää jälleen panttivangiksi, mutta tilanteen oikean laidan paljastuessa Fuu kertoo oman tarinansa.

Jakso 8: The Art of Altercation Ihan pähkähullu jakso ja täysin tämän hip-hop -premissinsä mukainen. Jakso alkaa Mr.Bigiksi itseään kutsuvan outolinnun kaksintaistelulla, jota alustaa hieman rap-henkinen pätkä (en ole tämän osa-alueen asiantuntija joten vähän vaikea sanoa mikä olisi oikea termi) – haaste ja uhoaminen. Jaksossa myöskin nähdään Mister Bigin hieman epäonnistunut Fuun viettely-yritys, sekä huomattavasti mielenkiintoisempi viittaus Jinin synkähköön taustaan.

Huh-huh, tästä sarjasta on helppo pitää. Vaatii pokkaa sarjan tekijöiltä pistää ensimmäisen jakson alkuteksteihin lause ”tämä ei ole autenttinen ajankuvaus… Ihan kuin te oikeasti välittäisitte, nauttikaa showsta.”

Sarja on täynnä hilpeitä pikkudetaileja, kuten ensimmäisessä jaksossa kuvernöörin pojan Gi, joka näytti erehdyttävästi Adidaksen verkkatakilta, siellä täällä vilahtelevat silmälasit, aurinkolasit ja länsimaalaistyyliset sormukset ja muut hip-hop -tyyliset varusteet. Tai kolmosjakson mekaaninen mainosrapu teehuoneen edessä jne. Puhumattakkaan jakson kuusi alussa olevasta Kabukityyliin lauletusta ”tähän mennessä tapahtunut” -osuudesta joka sai allekirjoittaneen nauramaan kippurassa kohtauksen kekseliäisyyttä.

Erinomainen sarja, ei voi muuta sanoa. Siitä onkin jo aikaa, kun kukaan on uskaltanut tarttua japanilaisille melkein pyhään samuraiaiheeseen näin erikoisella tavalla (okei, onhan meillä Samurai 7, mutta se yrittää olla vakava scifiversionti Kurosawan Seitsemästä Samuraista.)

Mika Peltola for smackthejack

photos copyright by Manglobe / Shimoigus Champloos 2004