STOP THE PRESS!

Vain koiraihmisille (Must Love Dogs)

vain_koiraihmisilleOhjaus: Gary David Goldberg
Käsikirjoitus: Claire Cook, Gary David Goldberg
Tuotanto: Gary David Goldberg, Jennifer Todd, Suzanne Todd
Pääosissa: Diane Lane, John Cusack, Dermot Mulroney, Elizabeth Perkins, Christopher Plummer, Stockard Channing, Ben Shenkman
Arvio: 3/5

Romanttiset komediat ovat yleensä melko samalla tavalla koostettuja. Kaksi vierasta ihmistä kohtaa, heidän välillään on jotain erityistä, mutta jokin ulkopuolinen kuitenkin mutkistaa tilanteen. Lopussa sitten tapahtuu, niin kuin Hollywoodissa yleensä. Olen aina pitänyt John Cusackia melko tasokkaana näyttelijänä, ja nähdessäni hänen pärstänsä ”Must love dogs”-elokuvan mainoksessa tuntemukseni olivat ristiriitaiset. Ensin ajattelin, että ”vau, uusi Cusack leffa, ja vielä Diane Lanekin mukana.” Mutta sitten analyyttinen minäni iski päälle. ”Romanttinen komedia? Mitä sinä olet tekemässä John? Tämä ei voi olla muuta kuin roskaa.” Ohjaajana, tuottajana ja käsikirjoittajana on kuitenkin toiminut Gary David Goldberg, joka on kynäillyt yhden lempi elokuvistani (Bye Bye Love, 1995), joten ei tämä kai ihan silkkaa roskaa voi olla. Vai voiko?

Elokuva kertoo Sarahista (Lane), joka on avioerosta masentunut ja miehet taakseen jättänyt nelikymppinen nainen. Hänen siskonsa Carol (Perkins) on niin huolissaan sinkkuudesta, että pistää Sarahin tiedot netin deittipalveluun. Nämä tiedot onkii esiin Charlie (Shenkman), joka päättää pistää ystävänsä, avioerosta murtuneen ja Tohtori Zhivagoa toistuvasti katsovan Jaken (Cusack) treffeille. Jake ja Sarah tapaavat koirapuistossa, ja vaikka keskustelut tuntuvat menevän hieman omituisille raiteille, päädytään myös uusille treffeille. Kun kuvioon astuu Bob (Mulroney), seksikäs eronnut perheenisä, on Sarahin pää pyörällä. Mitä tehdä, kun yht’äkkiä tyhjässä sinkkuelämässä onkin kaksi urosta?

Klassinen asetelma elokuvassa toki on. Jopa niin klassinen, tavanomainen, ja yllätyksetön, että se yllättää. Sillä kun kokoajan odottaa jotain erikoista tapahtuvan, on todella yllättynyt, kun tarina meneekin tavallisen kaavan mukaan. Silti tarinassa on jotain rehellisen kaunista, nimittäin ihmissuhteista toipumisen vaikeus ja arpien arkuus. Näyttelijät toimivat melko hyvin, joskin Cusackille kirjoitettu roolihahmo on ajoittain jopa vaivaannuttavaa katsottavaa. Lane sen sijaan tekee todella hyvää jälkeä, vaikka hänen semi-neuroottinen hahmonsa onkin osittain todella rasittavan naiivi. Tarinan eri painopisteitä ilmassa pitävät Channing ja Plummer tuovat elokuvaan sen tarvitsemaa varmuutta, jota ilman katsominen olisikin melko pitkästyttävää. Ohjaukseltaan leffa toimii varsin kiitettävästi, joskin siinä on pieniä suvantoja ja tarpeetonta jahkaamista.

”Vain koiraihmisille” on kiva lämminhenkinen elokuva. Se ei ole mitään elämää suurempaa, vaan itse asiassa juuri elämää. Se osittain ontuu, mutta pysyy silti pystyssä, ja vaikka juonellisesti se onkin hyvin ennalta arvattava, on se silti hauska katsoa alusta loppuun. Elokuvan kantava teema kun tuntuu olevan ”lähimmäisesi tietävät, mitä sinä tarvitset”. Ehkä. Pitänee kysyä lähimmäisiltä…

Dvd-julkaisu on sangen tavanomainen. Levyltä löytyy ekstramateriaalia vain vähän: muutama poistettu kohtaus, pari mokaa ja traileri. Itse elokuva on laadullisesti melko hyvä. Kuva on selkeä, joskin aavistuksen pehmeä. Ääni sen sijaan on kirkas, ja hyvin balanssissa. ”Vain koiraihmisille” on siis kaikenkaikkiaan kohtalainen julkaisu.

Jari Järvi for smackthejack.net

Photo’s copyright by Warner Bros. Entertainment Inc., 2006

Traileri: