STOP THE PRESS!

Jospa se vain olisi totta (Just Like Heaven)

just_like_heavenOhjaus: Mark Waters
Käsikirjoitus: Peter Tolan, Leslie Dixon, Marc Levy
Tuotanto: Laurie MacDonald, Walter F. Parkes
Pääosissa: Reese Witherspoon, Mark Ruffalo, Dina Waters, Jon Heder, Ivana Milicevic, Donal Logue, Ben Shenkman
Arvio: 4/5  

Ohjaaja Mark Waters on viimevuosina tottunut tekemään yhteistyötä MTV:n suosiman Lindsey Lohanin kanssa. Freaky Friday (2003) ja Mean Girls (2004) olivat melkoisia hittejä rapakon takana, ja taisivat ne myös Euroopassa saada osakseen kohtalaista suosiota. Waters on kokoajan pysytellyt komediassa tiukasti kiinni, ja uusin saavutus onkin Reese Witherspoonin ja Mark Ruffalon tähdittämä ”Jospa se vain olisi totta” (Just like heaven). Watersin elokuvissa on aina ollut jotain poikkeuksellista särmää, joka hieman erottaa niitä muusta Hollywoodin pullamössöstä. Kun nyt kuitenkin kysymyksessä on sokerilla kuorrutettu romanttinen komedia, hyväkin ohjaaja saattaa kompastua. Onneksemme herraan voi edelleen luottaa.

Elokuva kertoo David Abbottista (Ruffalo), miehestä, joka kylpee omassa depressiossaan. Hän koettaa paikallistaa itselleen valmiiksi kalustettua asuntoa, mutta mikään hienostunutkaan kämppä ei tunnu mieltä lämmittävän. Sohvassa kun tuntuu aina olevan jotain vikaa. Vihdoin kuitenkin oikeanlainen asunto löytyy omituisen säännön kera: sitä vuokrataan vain kuukaudeksi kerrallaan. Mutta tämä ei Davidia haittaa lainkaan, vaan mies vuokraa asunnon ja liimautuu hyvän tuntuiseen sohvaan kiinni oluttölkkiensä, eineksiensä ja tv:n kaukosäätimen kanssa. Yhtäkkiä huoneistossa kuitenkin häärää kaunis nainen nimeltään Elizabeth (Witherspoon) väittäen asuntoa omakseen. Nainen tuntuu ilmestyvän kuin tyhjästä, ja myös katoavan samalla tavalla. David päättää alkaa tiedustelemaan asunnon entistä omistajaa ja samalla auttaa Elizabethia selvittämään, mitä tälle on oikein tapahtunut. Nainen kun tuntuu olevan kuin haamu. Vähitellen kaksikon viileät välit jo lämpenevätkin, ja heidän välilleen muodostuu jonkinlainen yhteys. Ongelmilta vain ei voi välttyä, sillä kukaan muu, kuin David, ei näe Elizabethia…

On pakko myöntää, että kun leffa lähti rullaamaan ja sen tarina avautui, en ollut ihan kauhean innostunut. Tällaiset selkeästi naiivit komedialliset ratkaisut kun eivät ole koskaan olleet heiniäni. Yllättävän nopeasti kuitenkin leffa sai kiedottua pauloihinsa, ja kun erinäisiä juonenkäänteitäkin alkoi ilmetä, olin myyty. Näyttelijät hoitavat roolinsa mukavasti. Jopa Witherspoonin inhorealistinen päällepäsmäri tuntuu viehättävältä, ja viihdyttävältä. Eniten pisteitä kuitenkin satelee Mark Ruffalolle, joka piirtää sulkeutuneen ja särkyneen miehen kuvan raa’asti, mutta lempeästi. Positiivisena sivuhenkilönä loistaa Jon Heder, joka omituisena kirjakauppiaana Darrylina lainaa enemmän kuin hieman legendaarisesta roolistaan Napoleon Dynamitena. Voiko koominen sivuhahmo tästä enää parantua?

Ohjaaja Mark Waters on mielestäni jälleen onnistunut. ”Jos se vain olisi totta” toimii romanttisena elokuvana erittäin mainiosti. Se tutkii ihmisen sisintä, taipumusta hautautua omiin murheisiinsa ja olla päästämästä irti satuttavista asioista. Se myös kritisoi nykyistä hektistä työelämää, joka tappaa ihmisen sisältäpäin ja vie mahdollisuuden onneen. Elokuvan merkittävin arvo kuitenkin on sen luottamus ihmisten oikeuteen saavuttaa onni. Se kertoo meille, että kohtalo saattaa ohjata meitä, mikäli annamme sille mahdollisuuden. Kun synkkä maailma velloo taustalla ja ihmisten teennäisyys tuntuu ahdistavalta, rakkaus on ainoa oikea lääke!

Dvd-julkaisu on laadukas. Kuva on tarkka ja häiriötön, eikä äänessäkään ilmene mitään ongelmia. Ekstramateriaaleista löytyy pari dokumenttia elokuvan teosta, joiden katsominen on melko informoivaa. Lisäksi levyllä on muutama poistettu kohtaus, mm. vaihtoehtoinen loppu, sekä pilalle menneitä ottoja. Kokonaisuutena ”Jospa se vain olisi totta” on kiva komediapaketti romantiikannälkäisille!

Jari Järvi for smackthejack.net

Photo’s copyright by Dreamworks, 2005

Traileri: