STOP THE PRESS!

Transamerica

transamericaOhjaus ja käsikirjoitus: Duncan Tucker
Tuotanto: Rene Bastian, Sebastian Duncan, Linda Moran
Pääosissa: Felicity Huffman, Kevin Zegers, Graham Greene, Elizabeth Peña, Fionnula Flanagan, Burt Young, Carrie Preston
Arvio: 5/5

Silloin tällöin tulee eteen elokuva, joka todella kolahtaa. Monikaan draama ei viime aikoina ole ollut mitenkään elämää suurempi. Yhä harvemmin elokuvat uskaltavat ottaa kantaa radikaaleihin asioihin, ja mikäli uskaltavat, on niiden päällimmäinen tavoite shokkiarvolla pelleily. Sitten yllättäen kulman takaa kurvaa esiin elokuva nimeltä Transamerica, joka todella vetää sanattomaksi. Se kertoo ihmisen vaikeista valinnoista, itsensä löytämisen ongelmista, inhimillisyydestä ja elämänhalusta. Elokuvan sanoma on kaikessa karuudessaan hyvin positiivinen. Elokuva on positiivinen. Elokuva on hyvä.

Transamerica kertoo Breesta (Huffman), joka on kuin kuka tahansa konservatiivinen nainen. Hänellä on vain yksi ongelma: hänen syntymänimensä on Stanley, ja hänellä on edessään vielä viimeistelevä leikkaus, jossa peniksestä tehdään vagina. Bree on ymmärrettävästi hieman labiilin oloinen, koska hormonien syönti nyt aiheuttaa ihmiselle vuoristoratamaisen olotilan. Kun hän noin viikkoa ennen suurta leikkaustaan saa yllättävän puhelun, jossa käy ilmi, että hänellä on teini-ikäinen poika Toby (Zegers), kääntyy hänen maailmansa ylösalaisin. Toby on pienimuotoinen nuorisorikollinen, joka on joutunut vankilaan huumeiden hallussapidosta. Bree päättää maksaa pojan takuut ja koittaa auttaa tätä. Yhdessä he lähtevät matkalle läpi USA:n, ja tuo matka lähentääkin heitä. Bree vain ei uskalla kertoa Tobylle olevansa tämän isä.

Elokuvan tarina on omassa vaikeudessaan sangen loistelias ja varsin vangitseva. Sen omaperäisyys on jotakin, jota olen jo jonkin aikaa kaivannut. Harvemmin jenkkilästä tulee näin omintakeisia ja konservatiivisia arvoja täydellisesti kritisoivia kannanottoja. Bree ei oikeastaan koe oman lapsen ilmestymistä vaikeana, kuin aluksi, ja itseasiassa kasvaa henkisesti melkoisesti pitkän ajomatkan aikana. Elokuvan roadmovie-tyylinen asetelma on omiaan kuvaamaan matkaa ihmisen sisimpään ja se kertoo hienostuneesti, kuinka yllättävät ja vaikeat asiat tekevät ihmisestä vahvemman. Sen kolkkous on lämminhenkistä, eikä se pyri saarnaamaan, vaan kertoo asiat rauhallisesti jättäen päätöksenteon katsojalle.

Mikä elokuvassa on ehkä kaikkein mahtavinta, on Felicity Huffmanin aivan mieletön roolisuoritus. Henkisen labiiliuden ja itsensä hallitsemisen vaikeuden ilmentäminen luonnistuu niin realistisesti, että katsoja todella voi samaistua Breen hiillostavaan tuskaan. Huffmanin meikkaus on myös erittäin loistelias, sillä hän todella näyttää miehekkäältä transseksuaalilta. Myös puvustus on harvinaisen onnistunut ja kuvaa hyvin Breen luonnetta ja vanhakantaista käsitystä naisellisuudesta.

Tiedän, että jotkut saattavat takertua Transamerican ennalta-arvattavuuksiin. Tiedän, että jotkut varmaankin pitävät elokuvaa hyvin laskelmoituna. Itse kuitenkin koen, että kerrankin olen todistanut jotain miellyttävää. Olen nähnyt elokuvan, jossa en voi juurikaan havaita mitään virheitä. Transamerica on eittämättä yksi parhaimmista draamoista, joita koskaan olen nähnyt!

Dvd-julkaisu on tyypillistäkin tyypillisempi. Dvd:ltä ei löydy mitään ekstramateriaalia, mikä on sääli, sillä mikä olisikaan mehukkaampi dokumenttien aihe, kuin sukupuolenvaihdosleikkaus. Elokuvan kuvanlaatu on hyvä, tarkka ja virheetön. Myös ääni toimii moitteitta, eikä siinä ole havaittavissa häiriöitä tai balanssiheittoja.

Jari Järvi for smackthejack.net

Photo’s copyright by The Weinstein Co., 2005

Traileri: