STOP THE PRESS!

Orphan Black – 1. tuotantokausi

Orphan Black - 1. tuotantokausi Ohjaus: John Fawcett
Käsikirjoitus: Graeme Manson, John Fawcett
Tuotanto: Claire Welland
Pääosissa: Tatiana Maslany, Maria Doyle Kennedy, Kevin Hanchard, Jordan Gavaris, Dylan Bruce
Arvio: 4/5

No nyt ollaan oudon äärellä. Draamaa, komediaa ja scifiä risteyttävä Orphan Black herättää katsojan tyytyväisenä pohtimaan ajatusta siitä, että kunnolla tehtyjen TV-sarjojen aika ei todellakaan ole ohi vaikka välillä vähän alamaissa kynnetäänkin. Nyt on kynälegioona pannut parastaan, sillä Orphan Black on todella viihdyttävä sarja näennäisestä juonen kepeydestä huolimatta. Onneksi uskomattomuus on verhottu uskottavuudeksi.

Heh, jo DVD-boksin takakansiteksti kertoo sarjasta aika paljon – siinä on nimittäin vaatimattomasti 37 sanaa, joka kielisi siitä, että eipä tästä paljon kerrottavaa ole. Tavallaan kyllä ja tavallaan ei. Juonihan menee niin, että köyhä, orpo punkkari Sarah todistaa erään kummallisen tutun näköisen naisen suicidaalisen toimenpiteen ja anastaa tämän identiteetin saadakseen itselleen ja huollettavalleen uuden alun. Vaan eihän homma nyt ihan Strömsötä ole. Miksi se kuollut näytti aivan Sarahilta? No siksi, että sellaista on liikkeellä – kohta nimittäin klooneja ilmaantuu hurumykky lisää. Alkaa hurja matka, johon kietoutuvat suuremmat voimat, lääketieteelliset kokeet ja joku tai jotkut salaperäiset tappajat. Mistä on kyse? Kloonien on torhistauduttava, toimittava yhteistyössä ja tartuttava haasteeseen.

Nythän on niin, että ennestään sangen tuntematon kanadalainen Tatiana Maslany vie tätä multinäyttelemisellään ihan 100-0. Se tuo sarjalle arvaamattomankin runsaasti lisäarvoa. Jos Maslanyn tilalla näissä useissa kloonien rooleissa olisi joku taitamattomampi näyttelijätär, menettäisi tämä ison osan hohdettaan. Ihme on, että tämä 29-vuotias lahjakkuus on ollut tähän saakka pimennossa. Ja ihme on jos pimentoon vielä tämän jälkeen jää. Ilahduttavaa kuitenkin on myös se, että Maslanyn suvereniteetti ei perinteiseen malliin jätäkään harvoja muita näyttelijöitä varjoonsa vaan päinvastoin nostattaa myös heidän suorituksiaan. Esimerkkinä mainittakoon myös sarjan parhaista huumor’pätkistä vastaava Jordan Gavaris seksuaalisuudestan melko…hmmm…no, varmana Sarahin velipuolena.

BBC nyt on aika usein laadun merkki ja kyllä täytyy sanoa, että tälläkin kertaa sarjassa aika moni asia toimii. Käsikirjoitus ja näytteleminen tuli jo kehuttua, vielä on sanottava, että visuaalisestikin sarja on huisi. Kameratyö ja ohjaus ovat nannelia tämänkaltaisen draamaviihteen ystäville. Tarinaa viedään eteenpäin vauhdikkaasti mutta ei varsinaisesti säntäillen tai liian nopein leikkauksin. Jos jotain urputettavaa etsii, niin sarjan jaksot eivät ole keskenään ihan balanssissa, mikä aiheuttaa sen, että alkuinnostuksen jälkeen ja ennen loppunostatusta välissä on vähän tekemällä tehtyä tyhjäkäyntiä. Käsikirjoituksessa myös välillä kikkaillaan tarpeettomasti – voi tietysti johtua omasta keskittymiskyvyttömyydestänikin mutta pariin otteeseen joutui kelailemaan takaisin ymmärtääkseen että mitä hittoa nyt tapahtuu. Tuntuu, että kirjoittajilla on ajoittain pallo lähtenyt pyörimään aavistuksen liian vauhdikkaasti ja hieman väärään suuntaan. Tosin edellä mainitut eivät ole mitenkään tavattomia missä tahansa suuren luokan sarjassa, joten synti ei ole kovin valtaisa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Atlantic Film Finland, 2014

Traileri: