STOP THE PRESS!

Isänsä poika (Soshite chichi ni raru)

Isänsä poika (Soshite chichi ni raru) Ohjaus: Kore-eda Hirokazu
Käsikirjoitus: Kore-eda Hirokazu
Tuotanto: Kaoru Matsuzaki, Hijiri Taguchi
Pääosissa: Masaru Fukuyama, Machiko Ono, Yôko Maki, Rirî Furankî, Jun Fubuki, Shôgen Hwang
Arvio: 4/5

52-vuotiaan, kokeneen japanilaisohjaajan Hirokazu Koreedan (vai Kore-eda Hirokazun, kuten kansiteksteissä on kreditoitu?) viime vuonna ilmestynyt Isänsä Poika sai aikaan Euroopassa ja Amerikassa melkoista pöhinää. Cannesissa tuli palkinto, samoin Chicagossa, puhumattakaan lukuisista menestyksistä Aasiassa. Millainen sitten on tämä menestysleffa?

Juoni on yksinkertainen: Nonomiyan menestyvä pariskunta Masaharu ja Machiko saa kutsun synnytyssairaalaan kuusi vuotta poikansa Nobukon syntymän jälkeen. Sairaalalla on pahaa tunnustettavaa. Nobuko nimittäin on todennäköisesti vaihtunut synnytyssalissa. Heidän oikea poikansa onkin proletariaattiperheen Ryusei Saiki. Ja kun Saikeilla riittää lapsia ennestäänkin niin ’kotiinhan’ poika on saatava, pianoa soittamaan. Mutta mites mites, onhan Nobukoakin kasvatettu omana poikana ja tälle rakkautta syydetty vaikka olisihan se jo ulkonäöstäkin pitänyt päätellä, että jokin tässä mättää. Vaan voiko lapsia enää vahtaakaan?

Elokuva on sopivan hidastempoinen mutta se sykkii silti elämää. Elämän suurten kysymysten äärellä katsojaa ei ohjailla mihinkään suuntaan vaan Koreeda/Hirokazu maalaa lempeää ja viisasta elokuvaa. Jokainen kohtaus toimii kuin taulu tai syvällinen haiku vaikka päällisin puolin ajoittain tuntuukin siltä, että kohtauksia on hieman liikaa siihen nähden, että elokuva liikkuu katsojan pohdiskelevan pään sisällä. Jotkut kohtauksista siis tuntuvat turhilta ja hidassoutuisilta mutta ohjaajan varma ote pitää silti pyörän pyörimässä. Nyanssien ja dynamiikan tajua ei japanilaisohjaajalta totisesti puutu.

Mikiya Takimoton kuvauksesta on annettava myös erityinen tunnustus. Se rauhoittaa katselukokemusta niinä hetkinä kun päähenkilöillä loiskuu ja myös toisinpäin – kun tarina ei etene, kuvat luovat rytmiä. Saman kunnian saakoon myös taidokas äänisuunnittelutiimi ja muu tekninen henkilökunta. Näyttelijätyökin toimii kautta linjan, erityisesti päähenkilöiden varaan rakennettu vastakkainasettelullinen karisma on toisaalta kuin hyljeksivät magneetit, toisaalta kiehtovaa katsottavaa. Masaharu Fukuyama tekee isojen asioiden äärellä olevana isänä vangitsevaa työtä.

Niin, eipä tämän elokuvan menestystä voi ihmeenä pitää, ei lainkaan. Viisas, kaunis, inhimillinen ja tarinaltaan kiinnostava. Elokuvan sisältämä iso probleema ei varmaan ole asia, johon kukaan meistä haluaisi ajautua. Asia ratkotaan elokuvassa…niin, vai ratkotaanko?

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Fuji television network / Scanbox Vision, 2013

Traileri: