STOP THE PRESS!

Whitney Houston: Live – Her Greatest Performances

Tuotanto: Sony Music entertainmentwhitney
1. Home 2. You give good love 3. How will I know 4. One moment in time 5. Greatest love of all 6. I wanna dance with somebody 7. The star spangled banner 8. All the man that I need 9. I’m your baby tonight 10. A song for you 11. Medley: I love you, Porgy/And I’m telling you I’m not going/I have nothing 12. I’m every woman 13. I will always love you 14. My love is your love 15. I believe in you and me 16. I didn’t know my own strength

Arvio: 4,5/5

Whitney Houston oli sekä lahjakkuuden, vokaaliääntelyn että myös täysin väärään suuntaan lähteneen elämän kävelevä malliesimerkki. Tavaton suru käy monta kertaa puserossa tätä naisen parhaista livesuorituksista koostuvaa tallennetta fiilistellessä. Samalla sitä miettii, että voiko tästä sanoa jotain sellaista mitä, ei olisi jo sanottu? Mitä tästä nyt ylipäätään voi sanoa?

Länsimaisen musiikin kuluttajille Houstonin ääni ja kohtalo eivät liene vieraita. Naisen levyjä on myyty kuin leipää ja vaikka tätä olisi tietysti helppo arvostella jenkkihapatussupermusaksi niin eihän se laulajattaren taidoista vie pois pätkääkään. Niistähän kuullaan tällä kelvon kokoisella plätyllä monta bravuuria. Käytännössä mukana ovat kaikki, ainakin itselleni, tunnetuimmat kappaleet liveversioina. Monessa kohtaa huomaa kiittelevänsä sitä, miten eri tavalla kappaleet elävän yleisön edessä nousevat lentoon kuin steriileinä studiolevytyksinä. Houstonin kaltaisen artistin ollessa kyseessä on levyjä varmasti hinkattu ja viilattu maailman tappiin asti – levyjen harva julkaisutahti lienee tästä yksi osoitus. Livenä annetaan vähän roiskua ja rapatakin, mikä vaan entisestään muuraa kuvaa taitavasta laulajattaresta. Silkoisuus säröilee mikä on mielenkiintoista.

Mutta kääntöpuolenahan tulee sitten se, että tällaisen paketin edessä murtuu. Loputon virtuoositeetti käy jossain vaiheessa työlääksi ja lopulta iskee vastareaktio. Suosittelenkin, mikäli ketään suositteluni kiinnostavat, levyn nautiskelemista monessa, pienessä osassa eikä kertahaukkaisulla. Moni helmi hukkuu, kun korva väsyy korkealta ja kovaa laulamiseen. Vaikka dynamiikassa on yritetty annostella slovareita ja discobiisejä lomittain, tulee silti väistämättä väsy. Mutta se ei ole Houstonin eikä edes tuottajan vika. Allekirjoitan, että levy on tuhtiudessaan kuitenkin ainutlaatuinen matka Whitneyn ytimeen.

Laulamisesta ei voi todeta enää mitään. Ja kappaleet ovat viimeisen päälle. Hyvää levyssä on lisäksi kronologia: Kappaleet kulkevat järjestyksessä esitellen Houstonin lavataitojen karttumisen vuosi vuodelta. Ensimmäinen äänite on vuodelta 1983 ja viimeisin viiden vuoden takaa. Väliin mahtuu paljon, hyvässä ja pahassa. Mutta ei Houstonin ääni esimerkiksi huumehommista nyt niin hirveästi tuntunut loppuvuosina kärsineen tai sitten laulutekniikka vain muuttui ja soundi muuntui käheämmäksi.

Vaikka äänitykset ovat välillä vähän säröillä ja huojuvia, on tämä täydellistä taustamusaa vaikkapa romanttisiin hetkiin tai muuhun elämän fiilistelyyn. Kansilehti kokoaa kattavasti Houstonin elämän yksien kansien väliin. Kukin voi tahollaan valita, pitääkö enemmän niistä kiivasrytmisistä kappaleista vai hitureista. Itse vannon ensin mainittujen nimeen.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by RCA Records, 2014