STOP THE PRESS!

Soiva Siili & Jukka Takalo – Vastarannan siili

untitledTuotanto: Pentti Amore / Ratas Music Group
1. Uutiset ja sää 2. Kuuminta hottii 3. Pois alta! 4. Balladi kaukosäätimestä 5. Ei mittää 6. Hoppu 7. Pimeä huone huutaa 8. Maanantaina makkarat poimittiin 9. Köysiin koko porukka 10. Killerikissa 11. Ei oo mitään tekemistä 12. Nyrkkimies 13. Valleron 14. Televisio 15. Keväthitti
Arvio: 3,5/5

Oululainen, Pohjois-Suomessa sangenkin arvostettu lastenmusiikkiorkesteri Soiva Siili löi hynttyyt yhteen legendaarisen Aknestik-hittinikkarin ja ilmakitaransoiton isän Jukka Takalon kanssa. Tuloksena on levyllinen aika erikoisia ipanakappaleita. Vastarannan siili jokatapauksessa unohtaa synkistelyn ja tarjoilee 15 kappaletta vinolla meiningillä varustettuja musiikkielämyksiä.

Kuten olen monesti ennenkin tällaisissa yhteyksissä todennut, minun on todella vaikea samaistua lapsikulttuuriin, sillä en ole koskaan ollut sellainen enkä ole kovin –orientoitunutkaan. Ei kai tässä sitten muu auta kuin ottaa oma, onneksi aika lapsellinen, musiikillinen katsantokanta ja peilata kuulemaansa sen kautta. Ensi alkuun huomaa, että Jukka Takalon tutusti terävä melodiakynä on taas kaapinut levylle monta menevää rallia. Takalon tuotantoa on kautta aikojen luonnehtinut se merkillinen piirre, että kaikki kappaleet käyvät melodisesti kovin liki toisiaan mutta silti niissä on se jokin pieni ero. Takalon persoonallinen kynänjälki on helposti erotettavissa, sanotaan niin.

Toinen mieleen tuleva asia on, että heikosti saatavissa olevan Oululaista ihimeteltävää- EP:n hienot kappaleet olisi ihan hyvin voitu sisällyttää vaikkapa bonusraitoina tälle pitkäsoitolle. No, se siitä. Ehkä hienointa Vastarannan Siilillä on sen monipuolisuus. Levyllä kuullaan kaikenlaista materiaalia rankemmasta mätöstä herkkään tulkintaan ja suoranaiseen runonlausuntaan. Tyylilajeina kuullaan myös niin bluesia, irkkumusaa, suomipoppia kuin flamencoakin. Se on hyvä. Ipanoiden monipuolinen musiikillinen kasvatus tulee aloittaa jo sikiöiässä, tästä siiliporukalle pisteet. Lisäksi Takalon ja muiden laulunkirjoittajien kappaleet eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, se kuulostaa vähän linjattomalta mutta tässä genressä ei haitanne.

Melodiset kappaleet muuttuvat tarpeettoman usein hokemiseksi ja tyhjänpäiväiseksi läpsyttelyksi. En tiedä miten infantiiliyleisö tämän sitten ottaa vastaan, olettaisin, että ajoittain jokin muu asia kuin musiikki alkaa kiinnostaa levyn kuuntelua enemmän. Mutta hyvälle tuulellehan tästä tulee, sitä ei voi kieltää. Vaikka välillä junnataan ja rytkytetään, pelastuu levy nimenomaan edellä mainitun moninaisuuden ansiosta kuiville. Siitäkin huolimatta, että aikuiselle iskee kevyt tylsyys ajoittain.

Yksittäisistä kappaleista Uutiset ja sää alkaa riemukkaasti mutta sortuu levyn perisyntiin junnaamiseen. Kuuminta hottii on rankka mutta uskottava kun taas Ei mittää tuntuu jo liiankin erikoiselta. Pimeä huone huutaa laahaa ikävästi ja johtaa levyn hieman alhon teille. Siitä sen nostaa viimeistään päätösbiisi Keväthitti, joka on ihan oikeasti hieno kappale ja uppoaisi milloin vain Takalon omille soololevyille.

Ei muuta kuin natiaisille tästä levyä kuunteluun, sitenhän se selviää, miten se uppoaa. Levy omaa kaikki mahdollisuudet siihen, että vanhempia alkavat jotkut biisit risoa hämmästyttävänkin paljon lähifutuurissa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sound of Finland, 2014