STOP THE PRESS!

Stalker

STALKEROhjaus: Andrei Tarkovski
Käsikirjoitus: Arkadi ja Boris Strugatski
Tuotanto: Mosfilm
Pääosissa: Alexander Kaidanovsky, Alissa Friendlikh, Anatoly Solonitsyn, Nikolai Grinko, Natasha Abramova
Arvio: 5/5

Ohjaaja Andrei Tarkovski palasi scifi-lajityyppiin Argadi ja Boris Strugatskin kirjoittaman romaanin filmatisoinnissa Stalker (1979). Tarkovskin edellisessä scifi-elokuvassa, Solaris (-72), vieraan älyn tutkiminen avasi madonreiän ihmisen mieleen. Stalkerissa kuvio on pitkälti samanlainen: jonkin vieraan kohtaaminen mahdollistaa tutkimusretken ihmisyyden mysteereihin.

Stalkerissa vierasta entiteettiä edustaa mystinen Alue. Se on kenties syntynyt meteoriitin putoamisesta tai ehkä jokin maanulkopuolinen olio on käynyt paikalla. Joka tapauksessa alue on paikka, jossa fysiikalla tuntuvat olevan muut kuin meidän tuntemamme lait. Sinne uskaltautuneita ihmisiä kuolee ja katoaa. Vaarallisuutensa takia Alue on viranomaisten eristämä. Alue kuitenkin houkuttelee, sillä siellä sijaitsee salaperäinen Huone, joka pystyy toteuttamaan ihmisen salaisimmat toiveet. Stalkerit ovat henkilöitä, jotka toimivat laista piittaamattomina oppaina vaarallisella matkalla kohti Huonetta.

Elokuvan päähenkilö Stalker (Alexander Kaidanovsky) on saanut kärsiä paljon Alueen vuoksi, mutta mieli palaa sinne takaisin. Hän on virunut vuosia vankilassa luvattomien retkiensä takia, ja ilmeisesti Stalkerin Alueella oleskelun takia hänen tyttärensä (Natasha Abramova) on syntynyt tarkemmin määrittelemättömän vammaisena. Vaimonsa (Alissa Friendlikh) vastusteluista huolimatta Stalker lähtee taas kerran Alueelle opastamaan Kirjailijaa (Anatoly Solonitsyn) ja Professoria (Nikolai Grinko).

Tarkovski kertoo tarinansa tyypilliseen tapaansa hitain ja viipyilevin otoksin. Kuten tavallista, hänen kuvansa ovat silmiähivelevän kauniita, vaikka niin maisemassa kuin rakennuksissakin vallitsee rappio. Tarkovskilla ulkoinen rappio heijastaa ihmisen sisäistä rappiota. Professorissa henkilöityvä tiede ja Kirjailijassa henkilöityvä taide ovat kokeneet konkurssin. Niistä ei ole apua ihmisen onnellisuuden tavoittelussa. ”En ole koskaan nähnyt onnellista ihmistä”, sanoo Stalker, eivätkä hänen matkakumppaninsa voi kuin nyökkäillä. Tämän kaiken lohduttomuuden keskellä Tarkovski vihjaa varovaisesti ja kuin epäröiden toivon mahdollisuuteen. Kannattaisi ehkä katsoa lähelle ja elää tässä ja nyt sen sijaan, että tavoittelisi kuuta taivaalta. Elokuvan vaikuttavissa loppukuvissa Stalkerin tyttärestä antaa osviittaa toivolle. Ihan vaan omasta arjesta saattaa löytyä se onnellisuus ja jopa – ihme.

Ekstroja DVD:ltä löytyy runsaasti niin kuin muistakin RUSICO:n digitoimista Tarkovski-elokuvissa. Tekijöiden filmo- ja biografiat ovat kattavia. Tarkovskin filmikoulussa tekemästä diplomityöstä, Höyryjyrä ja viulu, näytetään pätkä, mikä kyllä lähinnä harmittaa: 45 minuuttisen lyhytfilmin olisi saman tien voinut sisällyttää DVD:lle kokonaankin. Haastatteluissa kuvaaja Knyazhinsky ja tuotantosuunnittelija Safiullin kertovat kiinnostavia Stalkerin valmistumisesta. Eipä ollut helppoa.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Mosfilm, 1979

Traileri: