STOP THE PRESS!

Yökyöpelit

yökyö Tuotanto: Saila Lintula / YLE lapset ja nuoret
1. Allakka pullakka 2. Hormeissa humisee 3. Agenttinero Naru 4. Mahtimummeli määrää 5. Nuku nuku 6. Nakertaja 7. Ruokki, räyskä ja riskilä 8. Musu mui 9. Iivanan jano 10. Herra Käki 11. Päätäi Väätäisen päiväkoti 12. Hillokantaatti 13. Rastat vastoo 14. Muurahaismummo muistelee 15. Ällinpuutetta hollilla 16. Huoltomies Hossa 17. Iljettävä imulima 18. Lammas, jonka Hukka peri 19. Syviin vesiin
Arvio: 3/5

Mä joudun taas tähän. Infantiiliallergikko arvostelemassa lastenlevyä on vähän sama asia kuin keliaakikko sanoisi painavan sanansa eri ruisleivistä. Yökyöpelit- levyn kappaleet perustuvat Helsingin Kaupunginteatterin näytelmään ja käsittääkseni siitä on tehty sarja myös Pikku Kakkoseen. Solisteina onkin ryhmärämä näyttelijöitä, on Suosaloa, Sellaa, Halttusta ja Hovattaa. ”Konsonanttien kolinaa lyyrisille lapsille” lupaa kansiteksti. Niin, miksei. Mutta mulla ei ole aavistustakaan toimiiko tämä kohdeyleisössä, sillä en ole ikinä ollut lapsi.

Sen tiedän, että levystä uupuu monitasoisuus, sillä ei tämä oikein aikuiselle pelitä. Levy alkaa aika pian ärsyttää naiiveine lällätyksineen, vaikka ihan hyvin musiikillinen tuotanto toimiikin. Levyn kappaleet ovat Anna-Mari Kähärän sinänsä laadukkaasta kynästä peräisin mutta ehkä monimuotoisuuden nimissä joku toinenkin olisi jotain voinut levylle laatia. No, ei siinä. Kappaleet sortuvat vähän itsetarkoituksellisen kikkaileviksi ja kun sovituksellinen ja melodiallinen antikin on vähän yksipuolista niin paketti on raskas.

Hauskahan levyn ajatus kyllä on. Mutta kaiken ymmärtääkseen pitäisi ehkä olla katsonut joko teatteriesitys tai TV-ohjelma. Nyt tämä hörähtää ohi jättäen jälkeensä oikeastaan vain korvatulehduksen. Sääli niitä vanhempia, joiden lapset tähän ihan rakastuvat ja soittavat luupilla. Onneksi levyllä sentään on paljon tavaraa, peräti 19 kappaletta, joten samat lörpötykset eivät ihan heti toistu. Levyn yksi hyviä puolia onkin juuri sen tanakkuus. Mutta jaksaako tätä natiainenkaan kuunnella – jotenkin epäilen.

Biiseistä ei oikein voi eritellä kuin ehkä kahta. Allakka Pullakka on hauska mutta ärsyttävä ja liian pitkä. Musu Mui taas on kaikinpuolin todella heikko esitys, yksi huonoimpia musiikkiesityksiä ikinä. Eikä siinä auta edes veruke, että lapsille nyt menee läpi mikä vaan – ei varmaankaan mene. Muu levy ei isompia jälkiä jätä. Ärsytys-huvitus- mittarilla ensinmainittu viisari kohoaa hieman useammin. Mutta huomio kiinnittyy usein kivoihin sovitusratkaisuihin ja hyvään tuotantoon. Tosin tässäkin mennään kovin epätasaisella tiellä, sillä liian usein tuntuu, että kiire on pakottanut vähemmän luoviin ratkaisuihin.

Mutta hei; Seela Sella ja Martti Suosalo ovat aina kovia. Propsit siitä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by YLE, 2013