STOP THE PRESS!

Chris Rea – The Road to Hell & Back (Limited Edition)

chris_reaOhjaus: George Scott
Tuotanto: George Scott
Arvio: 4/5

Chris Rea on yksi aikuisemman väestön pitkäaikaisimmista suosikkiartisteista. Mies on onnistunut ylläpitämään tasaista suosiotaan jo useamman vuosikymmenen ajan. 80-luvun aikana pinnalle noussut Rea ehti vuosikymmenen aikana julkaista peräti kahdeksan albumia, joiden joukkoon mahtui pari varsin mukavasti menestynyttä hittijulkaisuakin. Vasta 1989 julkaistu The Road to Hell oli kuitenkin maailmanlaajuisesti pankit räjäyttävä albumi, joka nosti miehen varsin korkealle yleisön arvostusasteikolla. Sittemminkin Rea on julkaissut useita vähintäänkin keskinkertaisesti menestyneitä albumeja. Rean karhea blues-ääni onkin yksi ehdottomasti tunnistettavimmista lauluäänistä. Tyylillisesti mies liikkuu bluesin, popin ja aikuisrockin maastossa, värittäen musiikkiaan folk-vaikutteilla. Välillä Chrisin kourassa itkee kuuluisa slidekitara, toisinaan taas banjo.

The Road to Hell & Back oli Chris Rean jäähyväiskiertue. Ei tosin välttämättä kannata ryhtyä asiaa sen enempää surkuttelemaan, sillä DVD:n kansiteksteistä käy kyllä ilmi, että Rean ura ei suinkaan ole loppumassa. Mutta koska ikääntyvän miehen kunto kun ei ole enää entisensä, on pikku hiljaa kuitenkin alettava ottamaan hieman rauhallisemmin. Miehen käytyä läpi vakavan haimasairauden, ei pitkälti yli 50-vuotiaan trubaduurin kannata rehkiä ympäri maailmaa hengenlähdön uhalla. Kuten kansilehdessä kuitenkin leikkisästi todetaan, miten comebackin voisikaan tehdä ilman jäähyväiskiertuetta? Konsertti on taltioitu Birminghamin Symphony Hallilla.

Kuten odottaa saattaa, Chris Rean konsertti ei ole mitään miljoonan taalan valo- tai videoshowta tai yleisön huudattamista, vaan silkkaa ammattimuusikoiden taidokkaasti esittämää musiikkia, jota on helppo lähestyä. Vaikka musiikki onkin varsin tunteellista, ei yleisö juurikaan esitä omia tunteitaan. Keskimäärin melko iäkkään näköiset katsojat istua tönöttävät lähinnä kiltisti paikoillaan ja taputtavat kiltisti kappaleiden päätyttyä. Chris ei olekaan mikään varsinainen showmies. Kunnon lava-actionia esiintymiseltä kaipaavat varmasti tylsistyvätkin tämän konsertin aikana moneen otteeseen, kun melko suuri osa miehen kappaleistakin on varsin hidastempoisia ja rauhallisia. Tunnelmallisen balladiosaston ystävät sen sijaan voivat ottaa sohvallaan hyvän asennon ja nauttia täysin siemauksin.

Konsertin biisianti ei ole aivan silkkaa hittikimaraa ainakaan miehen tuotantoon hieman vähemmän tutustuneelle. Radiohiteistä tunnistin lähinnä sen kaikkein ilmeisimmän, The Road to Hellin, joka onkin konsertin ehdottomasti yksi menevimmistä biiseistä. Todellisena helmenä konsertista nousi mielestäni kaunis kappale Josephine. Biisilistalta puuttuu yllättävänkin paljon mielestäni melko olennaisiakin hittejä. Esimerkiksi Blue Cafe -biisi soi radiossa edelleen, mutta syystä tai toisesta se on kuitenkin tällä kertaa tiputettu pois ohjelmistosta. Ehkäpä mies on kyllästynyt niitä vuosi toisensa jälkeen esittämään jokaisessa konsertissaan. Jäähyväiskiertueen kappalelista on taidettu työstää lähinnä taiteilijan itsensä lempikappaleiden pohjalta.

Konserttitaltioinnin kuvan- ja äänenlaatu on varsin kohdallaan. Varsinaisia ekstroja ei oikeastaan ole. Konsertti-DVD:n lisäksi mukana on kuitenkin myös dokumentti kiertueen järjestämisestä. Dokkari on ihan perustavaraa – ei järin yllättävä, mutta kuitenkin hyvällä maulla ja kohtuullisen kiinnostavasti tehty. Dokumentti tuokin konsertille mukavasti syvyyttä. The Road to Hell & Back on ilman muuta jokaisen Chris Rean ystävälle antoisaa katsottavaa.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Navybeck ltd. 2006