STOP THE PRESS!

Ninotchka

ninotchkaOhjaus: Ernst Lubitsch
Käsikirjoitus: Charles Brackett, Billy Wilder, Walter Reisch
Tuotanto: Sidney Franklin, Ernst Lubitsch
Pääosissa: Greta Garbo, Melvyn Douglas
Arvio: 5/5

Yksi elokuvahistorian myyttisimmistä naisnäyttelijöistä on ruotsalaissyntyinen Greta Garbo (oikealta sukunimeltään Gustafsson, s. 1905 – k. 1990), jonka elokuvaura ehti kestää vain parisenkymmentä vuotta. Varsinkin 30-luvulla MGM:lle tehdyt elokuvat tekivät hänestä sen palvotun näyttelijättären, joka on rankattu jatkuvasti lähes aina yhdeksi viime vuosisadan parhaimmista. Pitkään nämä klassikkoelokuvat ovat olleet poissa yleisön nähtäviltä, mutta onneksi dvd-aika mahdollistaa paluun katsojien eteen.
Garbon toiseksi viimeiseksi elokuvaksi jäi Ernst Lubitschin romanttinen klassikkokomedia, jonka yhtenä käsikirjoittaja toimi itsekin menestyksekkäänä komediaohjaajana toiminut Billy Wilder (mm. ”Piukat paikat”). Varsinkin Suomessa sillä on melko ”hullunkurinen” menneisyys, sillä sen esittäminen kiellettiin vuonna 1940 ja vuotta myöhemmin taas sallittiin. Sodan päätyttyä taas kiellettin ja lopullisen vapautuksen se sai vasta vuonna 1981. Syynä tietenkin ulkopoliittiset seikat.

Venäläiset ”myyntimiehet” Buljanoff, Iranoff ja Kopalski ovat saapuneet Pariisiin myydäkseen jalokiviä hallituksensa piikkiin. He päättävät majoittautua kaupungin suurimpaan hotelliin ja ennen kaikkea suurimpaan sviittiin, sillä muualle eivät jalokivet mahtuisikaan. Siis kassakaappiin. Kaupungissa asuu myös Neuvostoliitosta karannut suurruhtinatar Swana, jonka jalokiviä nämä veijarit ovat myymässä. Hän on saanut selville, ketkä ovat myyjät ja missä he asuvat, ja niin hän lähettää asiaa tutkimaan hyvän ystävänsä Leon d’Algoutin (Melvin Douglas). Saavuttuaan hotelliin ja saadakseen pojat ymmärtämään asian laidan, pitää hänen käyttää taivuttelukeinoja. Sehän on helppoa, viinaa, tupakkaa ja naisia. Aamukrapulassa heille selviää, että hallitus onkin lähettänyt Nina ”Ninotchka” Yakushovan (Garbo) tutkimaan poikien touhua. Aluksi tämä oman maansa ideologiasta tiukasti kiinni pitävä nainen on sitä mieltä, että asiat on saatava hoidettua ja päästyä pois turmeluksen kaupungista, mutta pian hän huomaakin että takaisin kotiin lähteminen ei olekaan niin helppoa.

Lubitsch itse on pitänyt tätä elokuvaa hänen parhaimpana tuotoksenaan. Sitä se ehdottomasti on, sillä se onnistuu yhdistämään sekä rakkaustarinan että poliittisen satiirin sopivalla tavalla. Lisäksi dialogi on erinomaista, siinä on yhdistetty Wilderille tyypillistä nasevaa slapstickia ja herkkää tunteilua. Elokuvaa mainostettiin aikanaan sillä, että Garbo ensimmäistä kertaa nauraa. No, nauraa kyllä, mutta tänä päivänä tuo naurukohtaus tuntuisi liian päälleliimatulta. Toisaalta tässä elokuvassa Garbo pääsee irroittautumaan ns. kohtalokkaan naisen roolista, vaikka pieniä viitteitä toki tässäkin roolissa on. Aivan komedienneksi häntä ei siis missään nimessä voi sanoa. Elokuvan ehkä hauskimmista höhläkohtauksista vastaavat Buljanoff, Iranoffi ja Kopalski, jotka pitävät huolen siitä, että elokuva ei mene liian romanttiseksi. ”Ninotchka” on klassikkokomedia isolla k:lla, sillä tässä elementit ovat paikoillaan ja käsikirjoitus on toimiva ja kuten dialogiasta mainitsin, nasevaa slapstickia. Siihen vielä kun lisätään hyvät näyttelijäsuoritukset, niin palikat ovat kohdallaan. Ainoana lisämateriaalina on elokuvatraileri.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s copyright by Warner Bros. Entertainment, 2006

Traileri: