STOP THE PRESS!

Paul Weller: Hit Parade

paul_wellerPääosissa: The Jam, The Style Council, Paul Weller
Arvio: 4,5/5

Brittiläinen pitkän linjan muusikko Paul Weller on kotimaassaan lähes instituutionaalista asemaa nauttiva “Modfather”, joka on toiminut (ja toimii yhä edelleen) monien muusikoiden, niin aloittelijoiden kuin ammattilaistenkin suurena inspiraationa. Paikoitellen jopa pelottavuuteen asti – tämä tiedoksi etenkin kaikille Blur-faneille, jos sellaisia vielä on, katsokaapa tämä dvd läpi, ymmärrätte kyllä.
Weller istuukin inspiraation lähteen sapluunaan mainiosti, sillä hänen cv:stään löytyy melkeinpä jokaiselle jotain. The Jam, jonka hengentuotokset rokkaavat edelleen niin kovvoo ja korkealta, että nykypäivän teiniplagiaatit (samoin kuin 1990-luvun brittipop-liikkeen kulmakivet) alkavat näyttää entistä valjuimmilta kireissä housuissaan, kiillotetuissa kengissään ja mod-tukassaan.
Toki The Jamin biiseistä bongaa heidän omien sankareidensa, the Whon ja the Kinksin haamuja kuljeksimasta, mutta minkäs teet. Jos homma toimii niin se toimii. Osaltaan toimivuutta tukee Wellerin ääni, joka biiseistä riippuen saattaa kuulostaa esimerkiksi David Bowielta, tai vaikkapa jo äsken mainitun ja nykyään kai edesmenneen brittipoppoon Damon Albarnilta. Tai sitten joltain ihan muulta.

Koska kysessä on musiikki-dvd, on syytä mainita jotain myös siitä kuvallisesta puolesta. The Jamin aikaiset taltioinnit ovat tyypillisiä alansa tyylinäytteitä tuolta ajalta. Osa videoista on taltioitu tv-esiintymisissä, oletettavasti Top of the Popsissa. Poikien kiinnostus miimikointiin on paikoitellen kirjavaa, mutta sitähän se tuolloinkin oli; laulu levyltä pyörimään ja bändi lavalle heilumaan. Ja täytyy sanoa, että virkistävää nähdä joskus sommitelmia, joissa rumpali on sijoitettu lavan eteen, ja loput korkeammalle taakse. Missä lukee että kaikkien rumpalien pitää istua hanuri backstagen puolella? Kysyy yksi rumpalien puolustaja.

1980-luvun alkupuolella Paul Weller otti hatkat The Jamista. Yhdessä kiipparisti Mick Talbotin kanssa hän laittoi saman tien pystyyn bändin nimeltä The Style Council, joka oli musiikkigenreltään hieman laveampaa kuin rokkaava Jam. Löytyy reggaeta, maailmanparannus-hihhuttelua, pelkkää hihhuttelua, kasaripoppista ja kasarirokkista. Laidasta laitaan siis mennään, niin hyvässä kuin kasarissa. Tässä kohtaa on erityisesti mainittava se ilo, mitä katsoja saa juurikin tästä dvd-versiosta: lyhyen oppimäärän musiikkivideoiden trendeistä neljällä vuosikymmenellä, ja tämä kaikki ikäänkuin ohessa.

1980-luvun loppua kohti The Style Councilin suosio hiipui pahemman kerran, joten oli aika laittaa pillit pussiin. Näinpä Paul Weller lähti suunnistamaan kohti “ysäriä” oman nimensä ja soolotuotantonsa voimin. Eikä hullummin miehelle käynyt; samoin aikoihin Briteissä oli nostamassa päätään Britti-pop-ilmiö, jonka kantavat bändit kuten Oasis ja Blur hehkuttivat The Jamia yhtenä suurista esikuvistaan. Wellerin ura lähti huimaan nousuun, ja tapansa mukaisesti hän myös sulautui täydellisesti vallalla olevaan muotiin. Jälleen kiitos musiikkivideoiden on mahdollisuus päästä aikamatkalle kymmenen vuoden päähän. Tässä vaiheessa uraansa Weller olisi voinut kirkain silmin voinut väittää olevansa Gallagherien veljesten kadonnut serkku, ainakin noin ulkoiselta olemukseltaan. Videot ovat myös värimaailmaa myöten niin aikakautensa näköisiä, että on kuin oppikirjasta näitä tavaisi. Musiikillisesti sen sijaan Wellerin tuoreempi tuotanto on parilla sanalla sanottuna tylsää aikuisten haukotusrokkia. Laadukasta toki omassa genressään, mutta aika lailla omaa itseään toistavaa.

Pitkän uran tehnyt, ja edelleen aktiivisesti musiikia tekevä mies on saanut arvoisensa kokoelmapaketin. Hit parade piirtää selkeän kaaren kera kuvan ja äänen Wellerin urasta. Myös videot kertovat omaa tarinaansa tästä kameleonttimaisesta muusikosta, joka on ainakin videoidensa perusteella sujahtanut kulloisenkin aikakauden nahkoihin täysin rinnoin.
Mitäpä katsoja olisi vielä sitten saattanut kaivata? Itse jonkinlaisena informaatiofriikkinä olisin arvostanut jokaisen videon kohdalla pientä tietoplanssia, josta olisi selvinnyt ainakin biisin nimi ja julkaisuvuosi. Tämä helpottaisi ehkä meidän untuvikkojen tutustumisprosessia.

Katja Kontio for smackthejack.net

Photo´s copyright by Island Records / Universal, 2006