STOP THE PRESS!

Narnian tarinat: Velho ja leijona (Chronicles of Narnia: The Lion, The Witch & The Wardrobe) – 4. levyn pidennetty versio

narnia_nelja_levyOhjaus: Andrew Adamson
Käsikirjoitus: Ann Peacock, Andrew Adamson, Christopher Markus, Stephen McFeely
Tuotanto: Mark Johnson, Philip Steuer
Pääosissa: Georgie Henley, Skandar Keynes, William Moseley, Anna Popplewell, Tilda Swinton, James McAvoy
Arvio: 1/5

Clive Staples Lewis (1898 – 1963) oli tunnettu keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija. Hänelle kristinusko oli hyvin tärkeä asia ja se heijastui myös hänen kirjoissaan. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita ns. avaruustrilogian (”Äänetön planeetta”, ”Matka Venukseen” ja ”Piinattu planeetta”), joihin hän yhdisteli monia kristillisiä teemoja. Hänet muistetaan kuitenkin parhaiten lapsille suunnatuista Narnia -kirjoista, joita hän kirjoitti työskennellessään professorina Cambridgen yliopistossa. Ensimmäisenä tästä sarjasta elokuvamuotoon on saatettu ”Narnian tarinat: Velho ja Leijona”. Ohjaajana toimi uusiseelantilainen Andrew Adamson, joka on tullut tunnetuksi Shrek -animaatioelokuvan ohjaajana.

Pevensien sisarukset, Lucy, Edmund, Susan ja Peter, joutuvat Lontoon pommituksilta evakkoon vanhan professorisetänsä kartanoon. Tämän talossa on tiukat säännöt, jotka kieltävät liian innokkaat leikit. Sisarten välillä on pientä nahinaa erilaisista asioista ja varsinkin Edmund on suoranainen vastarannan kiiski, sillä hän haluaa sanoa jokaiseen asiaan eriävän mielipiteensä. Perheen nuorimmainen Lucy löytää vahingossa vaatekaapista sisäänkäynnin lumoavaan, mutta samalla salaperäiseen talvimaiseen Narniaan. Lucy törmää aluksi herra Tumnukseen. Tämä ystävällinen fauni kertoo Lucylle, että ilkeä velho etsii juuri lapsia, jotta hän saisi itselleen suuren vallan valtakunnassa. Hän myös paljastaa, että hänen tehtävänään on toimittaa lapsia velholle, muttei halua toimittaa Lucya mihinkään. Palattuaan takaisin vaatekomeron kautta kartanoon, Lucy ryntää kertomaan löytäneensä Narnian. Kukaan ei tahdo uskoa hänen tarinaansa ja pitävät juttua lähinnä pienen tytön mielikuvituksen tuotteena. Edmund päättää kuitenkin salaa seurata Lucya Narniaan, kohtalokkain seurauksin.

Rehellisesti sanottuna itselläni ei ollut mitään ennakko-odotuksia elokuvan suhteen, sillä kirjan lukemisesta on jo kulunut monia vuosia. 80-luvun loppupuolella tehty BBC:n sarja tosin oli pohjalla, mutta senkin näkemisestä oli kulunut yli puoli vuotta, joten suhteellisen tyhjältä pöydältä lähden tätä elokuvaa ruotimaan. Käsikirjoitukseltaan elokuvan tekijät ovat pyrkineet olemaan uskollisia Lewisin tarinalle, mutta siihen se sitten jääkin. Itselleni elokuva toi mieleen Disneyn 60- ja 70-luvuilla tehdyt hyvin konservatiiviset seikkailuelokuvat, jotka olivat siloteltuja tarinoita, vaikka niissä olisi voinut olla enemmän asennetta ja särmää. Lisäksi sadun pelottavat elementit ovat niin laimeita, että välillä ihmettelen, miksi tämä elokuva on saanut ikärajakseen K-11. Saman ikärajan kun sai myös Jacksonin ”Taru sormusten herrasta”, jossa pelottavat elementit olivat sentään todella pelottavia. Lisäksi erikoistehosteet muistuttivat paikoitellen liikaa edellä mainittuja vanhoja Disney -elokuvia, joissa ihmiset on niin sanotusti liimattu kuvaan. Jos kerran rakastetusta kirjasta tehdään filmatisointi, niin miksi tällaisessa on ryhdytty pihistelemään? Olisi nyt sentään vähän enemmän voitu panostaa. Elokuvan tärkeimmässä asemassa ovat tietenkin lapset. Luonnollisuus on näissä jutuissa se tärkein asia, sillä muuten hahmoista tulee liian ”näyteltyjä”. Ikävä kyllä elokuvaversiossa näin on myös päässyt käymään, sillä paikoitellen mennään jo ylinäyttelemisen puolelle, eikä katsoja näin ollen pääse samaistumaan elokuvan henkilöihin. Lisäksi dialogiin on sekoitettu liikaa nykyaikaisuutta, joka hieman häiritsee ainakin allekirjoittanutta. Suoraan sanottuna ”Narnian tarinat: Velho ja leijona” on silkkaa rahastusta ja siksi voin rehellisesti suositella BBC:n laadukasta sarjaa, joka on julkaistu Suomessa dvd-boxina.

Nyt neljän dvd:n paketti sisältää lähes kymmenen minuuttia pidemmän version elokuvasta. On rehellisesti todettava, että kyseessä on rahastamisen maku, sillä itse elokuva on yhtä tylsä kuin elokuvateatteriversiokin oli. Lisämateriaalia riittää runsaasti. Disneyn Narnian dvd-julkaisun kaksi ensimmäistä levyä sisältää samat lisämateriaalit kuin kahden levyn julkaisulla. Itse elokuvalevyltä löytyy mm. pilalle menneitä kohtauksia, nippelitietoa Narniasta ja sen tekijästä ja tietenkin tekijöiden kommenttiraidat. Varsinkin lapsinäyttelijöiden ja ohjaajan kommenttiraita on mielenkiintoista ja hauskaa kuunneltavaa. Kommenttiraidat on tekstitetty, joten niitä on helppo seurata jopa englantia taitamattomankin. Toisella levyllä päästään kunnolla tutustumaan mm. ohjaajan suhteeseen Narniaan, lapsinäyttelijöiden kokemuksiin elokuvan teosta, elokuvan tekijöiden haastatteluihin ja tietenkin dokumenttiin C.S. Lewisista. Näitä kaikkia vaivaa yksi asia: ns. disneymäisen konservatiivinen tasapaksuus. Tuntuu siltä, kuin lisämateriaali olisi väkisen vääntämällä pitänyt tehdä. Tästä syystä ainakin allekirjoittaneelle tuli hyvin vaivautunut olo tuon materiaalin katsomisesta. Onneksi lasten kommenttiraita on kuuntelemisen arvoista, sillä siinä on jotain aitoa verrattuna aikuisten löpinöihin.

Kolmannella levyllä tutustutaan Lewisiin tarkemmin ja ennen kaikkea siihen kuinka hän saattoi hyödyntää Narnian luomisessa oman elämänsä käännekohtia. Tämä täyspitkä dokumentti on toteutettu niin, että välillä kuullaan katkelmia romaanista ja välillä taas kameroiden eteen on raahattu mm. kitjsllisuuden asiantuntijoita, pappeja ja tunnettuja henkilöitä kuten näyttelijä Sir Ben Kingsley ja kirjailija Ray Bradbury. Varsinkin näitä jälkimmäisiä valintoja eniten ihmettelen, sillä eivät he mitään erityistä Lewisista sano, vaan heidät on lähinnä otettu mukaan jotain höpisemään. Siksi dokumentti menettää painoarvoaan jonkin verran. Neljännellä levyllä päästään sitten tutustumaan elokuvan tekemiseen konkreettisesti. Siinä käydään läpi elokuva alusta loppuun saakka. Luvassa on mielenkiintoista juttua esimerkiksi siitä, kuinka elokuvan alussa nähtävä Lontoon pommitus toteutettiin ja kuinka tietokoneanimaatiolla saatiin toteutettua Tumnus-faunin jalat. Tämä osuus on ehdottomasti julkaisun onnistunein ja samalla kiinnostavin. Mukana on myös erillinen dokumentti taistelukohtauksen teosta ja kuvagalleria. Mikäli jo omistat kahden levyn version tästä elokuvasta, niin tämä versio on melko turha, sillä kuten aiemmin totesin niin itse elokuva ei lisäyksillä parantunut. Mutta mikäli itselläsi ei sitäkään julkaisua ole, niin siinä tapauksessa tämän hankkiminen kannattaa.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s copyright by Walt Disney Pictures & Walden Media, 2005

Traileri: