STOP THE PRESS!

Jeff Lynne’s ELO – Alone in the Universe

Jeff-Lynnes-ELO-Alone-In-The-Universe-579x560 Tuotanto: Jeff Lynne
1. When I was a boy 2. Love and rain 3. Dirty to the bone 4. When the night comes 5. The sun will shine on you 6. Ain’t it a drag 7. All my life 8. I’m leaving you 9. One step at a time 10, Alone in the universe
Arvio: 4/5

Jeff Lynne tekee levyjä solkenaan. Alone in the Universe on jo ELOn kolmas pitkäsoitto 29 vuoden sisällä. Mihin tällä urakoinnilla mahtaa tämä lupaavan oloinen orkka päätyäkään. SVO:n eli Sähkövalo-orkesterin joukoissa ei 67-vuotiaan Lynnen lisäksi enää muita (alkuperäis)muusikoita taiteile mutta ei se levyltä mitään pois vie. Vuoden aikuisrock-ylläri on tässä.

Jotkut vaan osaavat jatkaa siitä mihin jäivät, on välissä sitten kuinka paljon auringonkiertämiä tahansa. Lynnen tunnistettava, komea poptenori on entisensä ja soitto helkkää juuri niin kuin ennen vanhaan. Epäilijät riisutaan aseista jo avausraidan, radiosoittoakin kiitettävästi saaneen When I Was a Boyn kajahtaessa. Kaihoisa, tunnelmallisen melodiallinen, jopa hieman nostalgisalakuloinen kappale ottaa heti paikkansa ELOn biisijatkumossa, jossa muuten on ykköshiteiksi nousseita tykkejä bändin tunnettuuteen nähden yllättävän vähän.

No ei niitä listaykkösiä välttämättä tältäkään levyltä löydy mutta Alone in the Universe on vahva kokonaisuus veteraani Lynneltä ja…no niin no. Eipä tässä periaatteessa muita soittajia taida ollakaan. Lynnen hoidettavaksi kun on ainakin kansitekstien mukaan jätetty vokaalien lisäksi kitarat, piano, basso, rummut, syntikat ja xylofonit. Steve Jay ja tytär Laura Lynne avittavat taustalauluissa. Pitkäaikainen ELO-partneri Richard Tandykin mainitaan kyllä kiitoksissa mutta eipä hänen osuuttaan mitenkään eritellä. Mutta mikäs siinä jos homma toimii yksinkin. Seuraavaksi olin kirjoittamassa, että tällaisessa tapauksessa homman jiiriin saattamisessa ja lopputuloksen tolkullisuudessa isoa vastuuta kantaa tuottaja mutta arvatkaas kuka se on? Jeff Lynne. Ok.

Miksi sana ELO on edes pidetty mukana ’yhtyeen’ nimessä, kun tämä kuitenkin on näinkin leimallisesti Jeff Lynnen soolo? Ehkä kaupallisista syistä. Mutta hyvä niin. Pääasiahan on, että nämä 10 (11) raitaa ovat vahva osoitus Lynnen melodiakynän terävyydestä. Sovitukset olisivat monin paikoin voineet olla kekseliäämpiäkin mutta mihinkäs sitä koira karvoistaan. Syntikoilla luotu äänimatto on ajoittain arvaamaton, jopa kyseenalainen mutta kyllä homma saadaan kuitenkin riman yli juuri ja juuri. Hakematta levyn monesta kappaleesta tulee mieleen Roy Orbisonin myöhäinen tuotanto ja sehän ei ihme ole, sillä Traveling Wilburys- ukkojahan molemmat olivat ja olihan Lynne Orbisonin Mystery Girliä mukana tuottamassa. Väitän, että esimerkiksi I’m Leaving You on alun perin Orbisonille kynäilty pätkä. Ja sitä seuraava One Step at a Time konerytmeineen taas osoittaa, että Jeff Lynne seuraa jos nyt ei ihan nykyistä aikaa niin modernia aikaa kuitenkin. Hieno nytkytys.

Itse tykkäsin aikanaan vuoden 1986 Balance of Power- levystä kovin ja yllätyspettymys oli suuri, kun sen jälkeen yhtyeestä ei kuultu 15 vuoteen mitään. Nyt taas kuullaan. Tervetuloa takaisin. Teille, tai tässä tapauksessa sinulle, on yhä paikkasi.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sony Music Entertainment, 2015