STOP THE PRESS!

The Texas Chainsaw Massacre – 40th Anniversary

texaschainsawmassacre40Ohjaus: Tobe Hooper
Käsikirjoitus: Kim Henkel, Tobe Hooper
Tuottaja: Tobe Hooper, Louis Peraino
Pääosissa: Marilyn Burns, Allen Danziger, Paul A. Partain, William Vail, Teri Mcminn, Edwin Neal, Jim Siedow, Gunnar Hansen
Arvio: 5/5

Ajatella, The Texas Chainsaw Massacren valmistumisesta on jo 40 vuotta. Niin se aika kuluu. Historian legendaarisinta ja pahamaineisinta elokuvahirviötä, Leatherfaceä, esittäneeltä Gunnar Hansenilta aika loppui kokonaan 7.11.2015. Sopivasti hänen muistokseen kauhuklassikko julkaistaan 4K-tasoiseksi restauroituna.

The Texas Chainsaw Massacre (1974) oli aikoinaan elokuva, joka sai kukkahattutädit ja –sedät kerta kaikkiaan repimään villaiset välipöksynsä. Siitä tuli mallikappale kaikesta pahasta, huonosta ja mistä tahansa muustakin, mikä kirkasotsaiseksi oletettua nuorisoa turmelee. Vielä kolmekymmentä vuotta myöhemminkin se on melkoisen ilkeä kauhuelokuva. Syytä on kyllä kysyä, mikä loppujen lopulta sai moraalinvartijat niin kanttuvei hysteerisiksi.

Viisi nuorta matkustaa Texasin syrjäseuduille ihmettelemään isiensä maita. Outoja on tapahtunut: hautausmaalta on kaivettu ruumiita ylös, niitä on ripustettu outoihin ritualistisiin asentoihin, ja niitä on jopa syöty. Oikeasti ikäviksi elokuvan tunnelmat muuttuvat, kun viisikko poimii kyytiinsä liftarin (Edwin Neal), jolla on paljon kerrottavaa sianpääsyltystä, ja joka alkaa viillellä itseään ja pyörätuoliin sidottua Franklinia (Paul A. Partain). Vielä kipeämmille kierroksille kiihdytetään, kun nuoret bensan loputtua tutustuvat liftarin perheeseen ja erityisesti Leatherfaceen (Gunnar Hansen). Perhe on sukupolvien ajan saanut elantonsa teurastamosta, joka nyt on maaseudun rakennemuutoksen takia suljettu. Teurastustoiminta kuitenkin jatkuu, minkä nuoret saavat kokea kovan kautta.

Äkkiseltään tämä modernin kauhuelokuvan klassikko ei sen kummemmalta vaikuta kuin mikä tahansa perusslasher. Tämä johtuu siitä, että Texas Chainsaw Massacreä on lainattu, jopa plagioitu ahkeraan myöhemmissä elokuvissa; esim. moottorisaha tappovälineenä on nykyisin standardikamaa. Elokuvan teemat toimimattomasta yhteiskunnasta ja perheestä ovat nekin lukuisissa Texas Chainsaw Massacreä seuranneissa kauhuelokuvissa käsiteltyjä. Peruskauhusta elokuva erottuu edukseen ahdistavan tunnelmansa takia. Katsoja viedään niin lähelle kauheuksia, että mätänevien ruumiiden hajun voi aistia. Kauhuelokuvaa Texas Chainsaw Massacre uudisti – Hitchcockin Psykon verijälkiä kylläkin seuraten – tuomalla väkivallan henkilöhahmojen arkeen; enää ei kauhu pukeutunut hirviöiden tai avaruuden muukalaisten hahmoon.

Mikä niitä moraalinvartijoita sitten niin riepoi? Toki Texas Chainsaw Massacressä on viljalti eksplisiittistä väkivaltaa, mutta reippaampaakin veren lennätystä on nähty. Närkästyksen syy taitaa olla ohjaaja Tobe Hooperin tekemä ilkeä temppu: Toimimatonta perhettä edustava nuorten joukko on loputtoman kyllästynyt alati valittavaan ja vinkuvaan, vammautuneeseen Frankliniin, ja niin on katsojakin. Kuten epäilemättä tädit ja sedät hassuissa hatuissaan. Kun Franklin lopulta moottorisahataan pois kitisemästä, on se helpotus kaikille. Näinhän ei vammaisista kuulu kulttuurissamme ajatella, eihän? Epäilemättä närästystä aiheutti myös se, että se toimiva perhe lahtaakin ihmisiä. Lähes hellyttävää on katsoa, kuinka isoisällä ei tahdo teurastusleka pysyä kädessä, ja rakastavat pojat auttavat häntä tappohommissa.

Ekstroja riittää tuntitolkulla, kommenttiraitojakin on peräti neljä. Mukana on myös lukuisia dokumentteja elokuvan tekemisestä ja tekijöiden haastatteluja. Tiettyä toistoa ei ole ihan pystytty välttämään, mutta asiat esitetään sen verran eri näkökulmista, että ne kaikki katsoo kiinnostuneena ja mielellään. Lisäksi nähdään ennennäkemättömiä poisjätettyjä kohtauksia.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Night Visions, 2015

Traileri: