STOP THE PRESS!

Ellie Goulding – Delirium

ellieg Tuotanto: Polydor
1. Intro (delirium) 2. Aftertaste 3. Something in the way you move 4. Keep on dancin’ 5. On my mind 6. Around u 7. Codes 8. Holding on for life 9. Love me like you do 10. Don’t need nobody 11. Don’t panic 12. We can’t move to this 13. Army 14.Lost and found 15. Devotion 16. Scream it out
Arvio: 2,5/5

28-vuotias Elena Jane Goulding vaikuttaa stereotyyppiseltä poppiprinssessalta mutta hänet erottaa muista hittiradioiden tyrkyistä tietty kunnianhimo ja tekemisen meininki. Goulding soittaa itse mm. kitaraa ja on myös pusannut lähes kaikki uuden levynsä kappaleet ainakin jossain määrin. En kyllä ihan liene kohderyhmää, joten vähän mitäänsanomattomalta tämä kuulostaa.

Levy alkaa mukavilla äänimaisemilla ja rikkailla sovituksilla. Kolme ensimmäistä kappaletta ovatkin jonkinlainen tiivistymä koko levyn annista, sillä annettava ja kekseliäisyys onkin aika pitkälti lopussa tämän jälkeen. Levy toki etenee kivasti muttei jätä mitään mielikuvia. Sävellyksiin olisi kaivannut jotain ulkopuolisen tekijän koukkua. Radiossa paljon soinut On my mind, jossa Max Martin tuo peliin osaamistaan, on tosin sekin vähän nihkeä rallatus.

Levyä jos alkaa kuuntelemalla kuuntelemaan, huomaa sen edustavan hyvin 2010-luvun tehdaspoppia ja vaikka alussa pääsin kehumaan Gouldingin omatoimisuutta, niin se ei sulje pois sitä tosiasiaa, että aika monessa kappaleessa vahvalla päällyskuorrutteella on poistettu se ongelma ettei ole mitään sanottavaa tahi sisältöä. Goulding on kyllä lahjakas muusikko ja osaa laulaa mutta tarvitsisi ehdottomasti vahvempaa biisimateriaalia tuekseen. Että kyllähän tämä enemmän taustamattoa on.

Levyn tuotannossa ei ole mitään vikaa, sikälimikäli tällainen nykyaikainen, sanoisinko jopa moderni rilluttelu kelpaa. Nykyäänhään ei enää niinkään satsata melodioihin vaan siihen, että kappale soundaa timanttiselta. Gouldingin uutuus sopiikin kuunneltavaksi kullatuin johdoin varustetuilla kuulokkeilla tai mahdollisimman tehokkailla ämyreillä. Täten tuotannolliset yksityiskohdat erottuvat ja musiikista saa eniten irti.

Plussaa siitä, että levy on ainakin hintansa väärti eli tungettu täyteen tavaraa. Mitalin kääntöpuolena tietysti 16 biisiä saattaa alkaa turruttaa ellei ole neitokaisen ehdoton ihailija. Onneksi levyllä aina siellä täällä löytyy kultajyväsiä, kuten vaikkapa villisti laukkaava Around U tai Love me like you do:n eteerinen tunnelmointi. Lost and found kilisee kiehtovasti. Siinäpä oikeastaan huippukohdat ovatkin. Huonompiakin poplevyjä on olemassa ja kyllähän Ellie Goulding toki on jo osoittanut tulleensa jäädäkseen mutta ryhdikkäämmällä kappaleiden kirjoittamiseen paneutumisella tulevaisuudessa Goulding saattaa nostaa nimensä ihan kaikkien huulille. Nyt tämä on vielä vähän B-luokan pop’n’pollia.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Polydor LTD, 2015