STOP THE PRESS!

Vepe Hänninen – Tyhjät tuolit

vepe Tuotanto: Oy Työväennäyttämö
1. Ruostetta ja naavaa 2. Tyhjät tuolit 3. Tuulinen talo 4. Saattajat 5. Kylmäverisesti 6. Vesiliukoinen rakkaus 7. Oudot unet 8. Länsiväylä 9. Riosta Tangeriin 10. Elämästä tääkin käy
Arvio: 3,5/5

Käsikirjoittava pappi, muun muassa Kylmäverisesti sinun- sarjasta muistettu Veli-Pekka Hänninen on nyt kunnostautunut myös musiikin saralla. Esikoisalbumia Tyhjät tuolit voisi oikeastaan arvioida ainoastaan toteamalla, että se on Edu Kettusen tuottama.

En ole yhtään yllättynyt, että Perniön suuri mies on tästä innostunut. Sen sijaan siitä olen yllättynyt, että Vepe kehtaa mentorinsa valvovan silmän alla vetää näin liki selkeän esikuvansa tuotantoa. No ei vaineskaan mutta totta on, että tämä levy on ihan täyttä ’kettusta’. Erona on se, että Hännisellä paistaa pappistausta pohjalla ja sanoma on sen mukaista. Ihan täyttä gospelia tämä ei (varmaankaan?) onneksi ole mutta ei nyt kovin kaukaa liippaakaan. Homman nimi on siis melodisia, vaikuttavilla tarinoilla ryyditettyjä isoja pieniä lauluja. Lisää yllätyksiä: Hännisen kappaleista jotkut onnistuvat nostattamaan kylmät väreet.

Hännisen laulanta on vähän vivahteetonta mutta sangen miellyttävää. Jossain kohdin äänestä tulee mieleen Hector. Missään vaiheessa levy ei ala ärsyttää. Mutta kestääkö biisimateriaali koko levyn verran? Eivät kaikki biisit tietenkään ihan tykkejä ole mutta pääosin levy pysyy tuoreena ja raikkaana musiikillisesti kestonsa ajan. Voidaankin kokonaisuutena sanoa, että tällaisen epämuodikkaan, tärkeitä suomipop-biisejä laatineen muusikon levy hyväilee aivojen mielihyväkeskusta. Okei, tämä ei luultavasti kerää radiosoittoa, tämä ei ole kovin modernia soundia mutta jos nämä seikat ovat jonkun mielestä ainoita musiikkia arvottavia tekijöitä niin juoskoon potalle.

Tyhjät tuolit jättää olon, että se on tehty tekemisen ilosta, sanomisen pakosta ja lähinnä itselle, ilman ulkopuolisia pakotteita. Edun omalla urallaan osoittaman jääräpäisyyden tietäen hän ei varmastikaan ole halunnut rajoittaa tai sitoa Hännistä muuten kuin tippaamalla sovituspuolella. Se kuuluu. Kun vielä sävel- ja sanapuoli, varauksin, toimii, on käsissä pienimuotoinen helmentapainen. Miksi tällainen musiikki ei saa laajaa huomiota? Ai niin siksi kun meillä on Nicki Minaj.

Vielä on mainittava levyn rikas ja taitava soitanta sekä hyvä dynamiikka. Kun tuota Kettusta olen tässä esille tuonut niin varmasti monelle herää mielikuva keskitempoisista kappaleista mutta esimerkiksi Kylmäverinen (heh) onnistuu ihan rokkaamaan. Hännisen maailmankatsomus on myös sellainen, joka pitää otteessaan, sovituksissa on oltu viisaita ja lähdetty tukemaan isoja tarinoita. Viimeistään Länsiväylä-kappaleen aikana tajuan, että kyse oli gospelista, joka yleensä on meikäläiselle punainen vaate jo ajatuksena. Onneksi Hänninen onnistuu murtamaan tuonkin ennakkoluulon.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Pirjo Kytölä, 2015