STOP THE PRESS!

Haloo Helsinki – Arena

haloo Tuotanto: Gabi Hakanen / Sony Music Finland
Sisältää 2 CD:tä ja 2 DVD:tä. 1. Arena intro 2. Pulp fiction 3. Kiitos ei ole kirosana 4. Kuule minua 5. Carpe diem 6. Lähtövalmiina 7. Seitsemän miljardii 8. Nainen jonka ympärille tuolit tuodaan 9. Huuda 10. Arena outro I 11. Arena intro II 12. Kevyempi kantaa 13. Kuu saa valtansa auringolta 14. Kuussa tuulee 15. Maailman toisella puolen
1. Arena intro III 2. Jos mun pokka pettää 3. Ei Eerika pääse taivaaseen 4. Vihaan kyllästynyt 5. Taivaanlahja 6. Rakkaus 7. Vapaus käteen jää 8. Arena a cappella 9. Haloo Helsinki 10. Beibi 11. Köpis 2012 12. Maailma on tehty meitä varten 13. Arena outro II
Arvio: 4,5/5

Missä vaiheessa Haloo Helsingistä on tullut valtava yhtye? Hyvä että on, vaikka vähän myöhäisherännäinen itse yhtyeen nerouteen olenkin. Ennen tauolle jääntiään yhtye teki ison keikan Hartwall-Areenalla ja tunnelmat on taltioitu tupla-CD:lle ja –DVD:lle. Ei hitto. Alusta asti paahdetaan niin lujaa, että kyyneleet tulevat silmiin.

Yhtyeen biisimateriaalista ei ole urputtamista ja ainakin itse tajusin vasta Arena-liven myötä, että bändihän säveltää demokraattisesti. Urpouttani olen kuvitellut, että yksi jamppa säveltää ja Elli sanoittaa. No, viimeksimainittu pitää paikkaansa mutta säveltäjinä toimivat yhtyeen soittajien lisäksi mm. Erno Laitinen. Huikeaa. Arena vyöryy heti alusta aivan valtaisalla energiatykityksellä eteenpäin. Ensimmäisellä puoliskolla, eli tässä 1-levyllä, keskitytään lähinnä uudempaan materiaaliin, suurin osa biiseistä on radiosta tuttuja superhittejä. Debyyttinimikkolevy jää ylipäätään vähemmälle tulkinnalle tässä konsertissa, esimerkiksi Vieri vesi vieri- kappaletta ei yllättäen lainkaan kuulla. Mutta kun yhtyeellä on mistä ammentaa niin mikäs siinä.

Välittyykö energia? No V Ä L I T T Y Y! Levyt on äänitetty todella hyvin, keikka etenee mielettömän kovalla sykkeellä ja sen kuunteleminen on valtaisa tunne-elämys. Ihan sama pitääkö näistä kappaleista vai ei, tämä yhtye alkaa olla siinä asemassa, että esimerkiksi tämän levyn omistaminen kuuluu populaarimusiikilliseen yleissivistykseen siinä missä Dingon Kerjäläisten valtakunta tai Hurriganesin Roadrunner. Joista kumpaakaan mulla ei tosin ole…Anyway, aivan tehokas keino on ollut sovittaa osa kovimmista hiteistä akustiseksi ja tiputella ne keikan keskivaiheella eräänlaisena huippukohtana. Toimii komeasti. Siitä eteenpäin lasketellaankin täysillä tehoilla loppuhuipennusta kohti.

Tottakai HH:n dynamo on käsittämättömän valovoimainen solisti-basisti Elisa Tiilikainen. Hän on sopivassa suhteessa rockia ja helposti lähestyttävyyttä, jotta yhtye kasvaa suuren yleisön suosikiksi. PMMP:n naisten tehdessä nykyään jotain ihan muuta, on aukko aidolle, populaarille naisrock-tähdelle maassamme ollut ilmeinen. Sen Elli täyttää komeasti. Ellin näkisi mielellään vaikkapa Vain elämää-ohjelmassa. Mutta annetaan nyt ihmeessä kunnia ja propsit myös yhtyeelle ja mainitaan jokainen erikseen: Leo Hakanen, Jere Marttila ja Jukka Soldan. Aivan huikea pumppu kaikkineen. Ja maailmankatsomukseltaan sydämellinen. Se käyttää valtaansa oikein puhumalla tärkeistä asioista.

Ja tosiaan DVD. Hienosti ohjattu, valaistu ja tuo ehdottoman lisäarvon kokonaisuuteen. Energia, vimma ja tietty räkäisyys tulee silmille. Haluaisi olla mukana. Toivottavasti yhtyeen tauko ei venähdä liian pitkäksi. Mulla on kutina, että tällä kvartetilla voi olla pitkä ura.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Marek Sabogal / Sony, 2015