STOP THE PRESS!

?Verity – Agapé

verity Tuotanto: ?Verity / Kulttuuriosuuskunta Partuuna
1. 0 2. Beast 3. The vision & the voice 4. An abstract machine 5. Prayerworks 6. The hermit 7. Windlestraws 8. Love 9. …from the line
Arvio: 4/5

Joensuulaisen ?VerityN ensimmäinen pitkäsoitto vie kummalliselle ja häiritsevähkölle matkalle…öö jonnekin. Levy on, mikäli nyt yhtään oikein ymmärsin, tuotettu joukkorahoituskampanjalla.

?Verityn musiikkia ei oikeastaan voi luonnehtia. Yhtye itsekin näemmä haluaa kategorisointia välttää, joten tyydytään toteamaan, että jossain rokin takametsissä tarvotaan. Progea tästä löytyy ja pieni annos raskasta rokkia. ?Verity muistuttaa niin montaa artistia, että niiden toteaminen tuntuu turhalta. Mutta kaikista vaikutteista sekstetti vääntää oman näköisensä ja kuuloisensa jutun. Agapé on ensilevyksi aivan tautisen kunnianhimoisesti kokoon kasattu äänite. Näitä kappaleita on todella mietitty. Sovituksissa on vuoroin ihanaa ilmavuutta ja vuoroin tavaraa on kasattu raidat täyteen. Viimemainituista aivan erinomainen esimerkki on Prayerworks, joka jousineen ja upeasti kehittyvine melodiakulkuineen saa väreet selkäpiihin.

Niin, melodiat. Ne eivät ?Verityn tapauksessa ole kovin helppoja. Agapé  aukeaakin parhaiten vasta useammin kuuntelun perästä. Silloin myös ymmärtää, miten paljon kappaleiden sovituksiin on nähty vaivaa. Useimmissa biiseissä pienet taustan detaljit ovat kokonaan varastaa show’n sinänsä taitavan, ajoittain nuoren Kirkan kuuloisen laulajan Jyrki Antikaisen nokan alta. Antikaisen persoonallinen ääntely on silti sekin hienoa kuultavaa, hänen äänialansa on laaja eikä vaihteleva laulutapa ala levyn edetessä tökkiä kertaakaan. Levy itsessään myös kasvaa loppua kohden aivan mielettömiin sfääreihin.

Biiseissä on ilahduttavan paljon vaihtelevuutta, oikeastaan kuulija ei voi koskaan tietää minne seuraava kappale johtaa. Välillä seilataan 80-lukulaisissa tunnelmissa ja välillä jossain mahtipontisen rock-oopperan kulisseissa. Musiikkia luonnehtii aika pitkälti Ilari Hannulan loihtimat taidokkaan rouheat pianokuviot, jotka ovat ällistyttävän rohkeasti miksattu usein aivan pintaan antamaan kappaleille keveyden tuntua. Hieno veto ja kuulostaa ilahduttavalta. Koko yhtye soittaa todella hyvin yhteen, treenikämpällä väittäisin aikaa vietetyn ihan tarpeellisia määriä. Kotisivujen mukaan keikkailtukin on paljon ja se jos mikä kuuluu myös. Keikalla tämä varmaan olisi aikamoinen elämys. Kappaleet jätetään merkittävän usein kutkuttavasti ’kesken’ niitä ei riistetä vaan ne jysäytetään poikki aika yllättäen. Sopii hyvin musiikkiin, jossa ei varsinaisia choruksia sinällään olekaan. Mutta kyllähän se häiritsee ja tuottaa hyvällä tavall levottomuutta.

?Verity ei tule koskaan tavoittelemaan suurta yleisöä eikä YleX:n soittolistoja ja ehkä hyvä niin. Verity putoaa johonkin luokittelemattomaan väliin, josta sen löytävät vain tosipuristit. Ja toivottavasti heitä on monta, sillä ?Verityn kumartelematon tosissaanolo ja loppuun asti mietitty brändi tekee totta vieköön vaikutuksen. Ja juuri näin on toimittava – kun sanottavan pakko on, se on pakko sanoa vaikka levy-yhtiöt eivät asialle korvaansa kopsauttaisi. Taitava soitanta yhdistettynä nyanssitajuun on hieno yhdistelmä, joka toivottavasti vie Karjalan pojat vielä pitkälle.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Eerik Purdon / ?Verity, 2015