STOP THE PRESS!

David Bowie – Blackstar

Blackstar_album_coverTuotanto: Tony Visconti /ISO Records
1. ★ 2. ‘Tis a pity she was a whore 3. Lazarus 4. Sue (or in a season of crime) 5. Girl loves me 6. Dollar days 7. I can’t give everything away
Arvio: 4/5

David Bowie lähti kaksi päivää syntymäpäiviensä jälkeen saappaat jalassa kuten Lemmy Kilmister kuukausi 70 vuotissyntymäpäiviensä jälkeen.

Blackstar on miehen ensimmäinen USA:n listan ykkönen. Näin banaalistihan tämä aina menee. Queenin levyt myivät postuumisti mirhamia, samoin Leevi & the Leavingsin. Jotenkin sydän vereslihalla tätä kuuntelee, miehen poismeno kun toi levylle aivan toisenlaisen kontekstin kuin se että tätä aistisi ns. normaalein korvin. Mutta voi jumantsykkyrä mikä määrä idearikkautta viimeiseen levyyn vielä mahtuukaan. Siihen nähden on sääli, että Blackstar tuntuu loppuvan vähän kesken. Levyllä on vain 7 kappaletta, tosin pitkiä ja voimakkaita jokainen.

Huomio kiinnittyy paitsi levyn synkeään, tulevaa väistämätöntä maalailevaan yleisilmapiiriin, myös Bowien hyvään yleiseen vireeseen niin laulajana, sanoittajana, säveltäjänä kuin myös soittajana niiltä osin kuin herraa esimerkiksi haitarin kammessa kuullaan. Levy kikkailee ja flirttailee konerytmien, funkin, folkin ja suoranaisen jazzin kanssa täysin uskottavasti – tämä ei olisi miehen välityö vaikka synkeää uutista emme olisikaan 10.1. kuulleet. Ihan kaikki sovitukselliset ratkaisut eivät aukea ensimmäisellä kuulemalla mutta senpä takia tämä onkin kerroksellisuudessaan merkittävä tekele.

Blackstar osoittaa Bowien olleen ajan hermolla ja luoneen uutta loppuun asti. Ja muuntautuneen. Vaikka tässä ei nyt tehdä hittejä, tässä tehdään lujaa kokonaisuutta ja ajattoman vahvoja lauluja isolla Ällällä. En tiedä kuinka paljon Bowie ehti miettiä kokonaisuutta tai levyn dynamiikkaa mutta Blackstarin kappaleet toimivat yksittäisinä teoksina siinä missä levy pelittää myös laajempana kokonaisuutena. Ja Bowien vahva tulkinta on ällistyttävän vankka liima levyn ilmeen ehevöittämiseksi. Hauska yksityiskohta muuten: Kuuntelin netistä miehen ihan ensimmäistä nimikkoalbumia vuodelta 1969 ja siinä nuoren miehen lauluääni kuulostaa ihan täsmälleen samalta kuin 47 vuotta myöhemminkin.

Blackstar on täynnä torvia, komeita taustalauluja ja miettimään pistäviä sanoituksia. Miehelle niin rakas avaruusteemakin on mukana ja jos palasta kurkussaan pystyy katsomaan levyn videoita, tulee teema yhä enenevässä määrin esille. Miehen faneille tämä tietysti on pakollinen hankinta mutta terveellistä tätä musiikkia olisi kuulla muidenkin nykykuluttajien. Ja kuolevan miehen viimeiset sanat jäävät ilmaan kaikumaan: I can’t give everything.

David Robert Jones 8.1.1947 – 10.1.2016. Kiitos.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by ISO Records, 2015