STOP THE PRESS!

Sleepy Hollow – tuotantokausi 2 (Sleepy Hollow – Season 2)

sleepy_hollow_-_season_2_nordic-27622253-frntl Ohjaus: Doug Aarniokoski ja 6 muuta ohjaajaa
Käsikirjoitus: Washington Irvingin novellin pohjalta Alex Kurtzman, Roberto Orci, Phillip Iscove, Len Wiseman, Mark Goffman, Damian Kindler, Sam Chalsen
Tuotanto: Neal Ahern jr, Melissa Blake, Marc David Alpert, Jane Bartelme, Kristen Reidel, Shernold Edwards, Leigh Dana Jackson
Pääosissa: Tom Mison, Nicole Beharie, Orlando Jones, Katia Winter, Lyndie Greenwood
Arvio: 3/5

Muutamia vuosia sitten Fox tuotti vanhasta Päättömän ratsumiehen tarinasta ensimmäisen kauden sarjanimellä Sleepy Hollow. Jenkeissä varsin versioitu ja monesti kerrottu tarina on kerännyt ilmeisen paljon suosiota tässäkin muodossa, sillä vuorossa on jo toinen tuotantokausi Suomessakin ja tekeillä on vielä kolmaskin. Aika paljon tavaraa moisen tarinan ympärille. Tim Burtonhan tästä teki elokuvan jo vuonna 1999. Ensimmäinen tuotantokausi oli vähän epätasainen ja kyllähän luvattoman löperö meno ajoittain jatkuu. Tosin tietyiltä osin seikkailu on ihan tanakkaakin toljotettavaa.

Tuottajilla on ennestään kokemusta vaikka mistä avaruus- ja toimintaseikkailuista mutta mutta…Siinä missä ykköskausi keskittyi Ichabod Cranen ratsumies-jahtiin, tuodaan nyt yhä enenevässä määrin esille kaikkia sivujuonteita, päätarinan toki illistellessä edelleen taustalla. Ei vakuuta vieläkään. Kierroksia on lisätty ja uskottavuutta vähennetty entisestään. Roimintaa ja sinnetänne viuhdontaa on paljon. Parhaita paloja ovatkin sarjan seesteisimmät hetket, joissa tuodaan ajoittain esille pääparin yhä sykkivä kemia. Mitenkään sen enempää spoilaamatta on pakko todeta, että sekä tämän, että myös muun juonen suhteen tulee muutamia hyviä ja yllättäviäkin hetkiä.

Yliluonnolliset ökkömönkiäiset ja muut mielikuvitukselliset juonenkäänteet ovat saaneet, mikäli mahdollista, entistäkin enemmän tilaa. Tykätköön siitä joka tykkää, itse tulisin toimeen vähemmälläkin fantasialla. Alunperinkin ajatus Ratsumiehen tuomisesta nykypäivään on todella kaukaa haetun oloinen ja tehty sangen epäuskottavasti. Onneksi sentään päälleliimattua huumoria on nyt vähän vähemmän tai sitten se on toisella tapaa tehty – asiahan tökki ykköskaudella melkoisesti. Liekö suurimman ohjausvastuun ottaneen Douglas Aarniokosken ansiota vai mitä mutta jaksojen käsikirjoitusta ja ns. suurta kaarta on tiivistetty eikä rönsyjä ole enää niin paljon. Silti niitä kuitenkin jää, osa jää vieläpä selittämättä. Loogisuudella ei aina ole mitään tekemistä sarjan kanssa. Eikun toisinpäin.

Tom Mison ja Nicole Beharie näyttelevät edelleen pirteästi. Parin keskinäinen liima on vain vankentunut ja heitä katselee oikein mielellään. Muu näyttelijätyö on peruskauraa. Muusta toteutuksesta korviin ottaa hyvin tehty äänimiksaus ja ykköskaudesta ehkä hivenen ryhdistäytynyt efektityöskentely. Kuvaus on edelleen välillä häiritsevän poukkoilevaa eikä ajoittaiselta turhautumiselta voi välttyä.

Koko aiheeseen tarttuminen kielii mielikuvituksettomuudesta, ihme että iso tuotantoyhtiö on tähän ruvennut. Mieluummin olisin katsonut aiheeseen löyhästi pohjautuvaa tekelettä, kokonaan nykypäivään tuotua kauhuelementeillä flirttailevaa Tv-sarjaa. Mutta ei kai siinä, oletan tästäkin löytyvän monelle oman palansa kaakkua. Paremman puutteessa ja kolmoskautta odotellessa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Twentieth Century Fox Home Entertainment, 2015