STOP THE PRESS!

Mursusikari – Mursusikari

MursuSikari_-_MursuSikari_artwork Tuotanto: Playground
1. Murtunut mies 2. Änkkäri 3. Brinkkala 4. Suudelmiin 5. Mursusikari 6. Ihmisii 7. Ella 8. Sossu maksaa 9. Mursut viihteellä 10. Lapsuuteni Libanon 11. Jeesus Kristus
Arvio: 4/5

Turusta pärähtää räppiakti nimeltä Mursusikari. Kolmisen vuotta hommaansa hakenut, Turku Rock Academy- hankkeessa alulle laitettu projekti tekee omien sanojensa mukaan ”rajua hiphoppia” mutta ei tämä nyt niin kauhean rajua ole, paitsi ehkä ajoittain. Sen sijaan letkeää, omintakeista ja hyvin svengaavaa.

Tekijät ovat arvatenkin hyvin nuoria mutta se ei kyllä kuulu mitenkään negatiivisessa mielessä. Homma saundaa sangen valmiilta avausraidasta lähtien ja Mursusikarin tapa yhdistellä erilaisia musiikin muotoja hölpötyksensä alle on kiehtovaa ja omaperäistä. Taustat ovat orgaaniset, levyllä kuullaan kitarasooloja ja ehtaa rytmiryhmää. Näinkin uraauurtavasti räppiä voi ja pitää tehdä. Soitannassa ei tavoitella taivaita mutta onhan se nyt perskale sentään aikamoinen shokki kuulla syljennän taustalla vaikkapa tangorytmejä, kuten Suudelmiin- tai Ella-kappaleissa!

Jos nyt en ihan väärässä ole niin keulassa räppää ainoastaan yksi jannu, Matias. Hänellä on flow hallussa ja mielenkiintoinen tapa valua ääniraidalle. Persoonallinen äänehdintä on moni-ilmeistä eikä ala levyn mittaan lainkaan kyllästyttää. Siihen kun yhdistetään se, että taustakolmikko pitää homman erinomaisesti kuosissa omilla vahvuuksillaan pelaten yrittämättä kuitenkaan keksiä pyörää uudestaan, on kuuntelukokemus verraten nautittava. Lisäksi varsinaiset laulusuoritukset possella ovat oikein oivia. Väitän jopa, että Mursusikari saa faneja räppiä sinänsä noin muuten kavahtavistakin.

Mistä ne sitten soittavat poskeaan? No ihan tavallisista asioista. Mukana toki on yksi genrelle tyypillinen omakehu-kappalekin mutta se uppoaa joukkoon ihan hyvin kieli poskessa- tyyppisenä tuotoksena. Riimittelyn (tai oikeastaan soinnittelun: esimerkiksi pano-lato ei ole riimiä nähnytkään – tämä näin yleisenä huomiona suomihiphopista) taso vaihtelee melkein nolostuttavasta lähes nerokkaaseen ja sisällössä otetaan kantaa ja rakastutaan, kuten kuuluukin. Ainakaan Turussa ei olla juututtu Lahdessa kovassa huudossa olevaan pelkästään omasta erinomaisuudestaan laulujen tekemiseen. Levy päättyy ovelaan kappaleeseen Jeesus Kristus, jossa on kaikuja gospelista…

Auran Aalloissa tämä on jo soinut viikon levynä enkä näe yhtään mitään syytä sille, miksei tämä samantien voisi soida vaikkapa YleX:llä tai muulla valtakunnallisella kanavalla. Tietty kotikutoisuushan tässä tuoksuu mutta ylituotetun pöhinäräpin vastapainoksi se on ilmavan ihanaa ja peräti omintakeisen kuuloista. Mursusikarilla on myös nyanssien ja dynamiikantaju kohdallaan, sillä biisit eivät ole pelkkää paahtamista vaan väliin upotetaan kaikenlaista randomia staffia. Sama pätee koko levyyn – oikeastaan ei voi tietää mitä seuraavaksi on luvassa ja eihän se nyt huono merkki ole.

Kannattaa koklata ”ManaattiHofnaria”, on juttusi sitten millä tahansa kohtaa populaarimusiikin laajaa janaa. Saatat yllättyä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Playground Music Finland, 2016