STOP THE PRESS!

J. Hearthill Trinity – Skeleton Stomp

J_Hearthill[1] Tuotanto: Playground Music Finland
1. Skeleton stomp 2. Helsinki to Chicago 3. Ghost on the avenue 4. Black wings 5. Completely gone 6. Lady doom 7. Surreal world 8. True love 9. Sleepy fields 10. One day I’ll follow 11. Flawless 12. The emperor of emptiness
Arvio: 3,5/5

J.Hearthill Trinity ei turhan usein levytysstudioon eksy. Yhtye on pukannut pitkäsoittoa pihalle 1999, 2004, 2011 ja nyt heti taas. Toki nokkahahmo Jussi Sydänmäki on puuhannut musiikin ja muunkin taiteen parissa vaikka ja mitä. Mikseiköhän mies muuten elvytä ihan sitä aitoa ja alkuperäistä Hearthilliä keikkalavoille? No, se on toinen juttu.

Skeleton stomp etenee kuin juna, konstit saada kuulijan jalka polkemaan ovat yksinkertaisia. Pyörää ei keksiskellä uudestaan mutta hommassa on ilmavaa svengaavuutta ja pakottomuuden tuntu valuu levyltä kuuntelijain otsalohkoon kuin vaivihkaa. Sydänmäki itse käyttää biiseistään mm. luonnehdintoja burleskiswing, garagefolkrock, kantripunk, punkswing, altsukantri, dadabilly, countrypopbilly, ostarigospel ja kantrivalssi. 🙂 No se on siinä. Arvostelijan pakonomainen kategorisointiurakka on hoidettu artistin itsensä toimesta. Mainiota.

Sydänmäen nasevan laulusaundin tunnistaa vaikka tupot korvissa ja hyvä niin. Muita soittajia ei saateteksteissä mainita mutta hehän ovat Marko Mainelakeus, Mika Kolehmainen sekä Kema Roni . Soittajat ovat samalla sivulla kuin bändin nimikkohahmo ja jälki on piukeaa. Tässä siis ei varsinaisesti rymistellä, kappaleet etenevät sopivalla keskinopeudella ja kun soitannat ja vielä stemmalaulutkin toimivat, ei tästä paljon moitittavaa löydy. Nyansseja levyllä ei sinällään ole mutta voin kuvitella, että esimerkiksi livenä tämä pelittää kuin lepra.

Sovituksissa on hykerryttäviä yksityiskohtia. Esimerkiksi True lovessa toistuva takariffi jää suorastaan päähän kummittelemaan ja Surreal worldin mehupilliefekti, mikä ikinä lieneekään, kuulostaa hauskalta. Levyn päätösraita, kummallisuutena markkinoitu The Emperor of Emptiness potkii vastaansanomattomasti ja saa ulisemaan mukana. Muutenkin ilo on ollut pinnassa levyä tehdessä ja se kuuluu. Vaikka oikeastaan melodisesti ei paljon yksittäisistä kappaleista mieleen jääkään, niin levy on aika hieno kokonaisuus. Kappalevalikoima on sopivan eriävää keskenään, ainoastaan Sydänmäen tulkinta antaa niille yhdistävän köyden. Kappaleet eivät genreen sopivasti myöskään pituudella ole pilattu. Eikä tarvitsekaan. J.Hearthill Trinityn löytänevät kaikki perusasioiden ja vauhdikkaan rokin ystävät. Toivottavasti seuraavaa levyä ei tarvitse vuositolkulla odotella.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Pyros Records, 2016