STOP THE PRESS!

La Strada – tie

la_stradaOhjaus: Federico Fellini
Käsikirjoitus: Federico Fellini, Tullio Pinelli, Ennio Flaiano
Tuotanto: Dino De Laurentiis, Carlo Ponti
Pääosissa: Anthony Quinn, Giulietta Masina, Richard Basehart, Aldo Silvani
Arvio: 5/5

Kun puhutaan elokuvahistorian suurimmista ohjaajasuuruuksista, niin yksi merkittävimmistä on italialaisohjaaja Federico Fellini. Tämä Riminillä keskiluokkaiseen perheeseen vuonna 1920 syntynyt ohjaajamestari ehti luomaan neljänvuosikymmenen aikana ainutlaatuisia tarinoita, joihin on yhdistynyt unelmia, fantasioita, haluja ja muistoja. Siksi herra esittää ihmiset ja tapahtumat hyvin erikoisella tavalla. Hänen tyyliään onkin kutsuttu ”fellinisqueksi”. Fellinin läpimurtoelokuva ”La Strada – tie” (1954) on oiva osoitus siitä, että uransa alkuvaiheessa nämä piirteet tulivat jo hyvin esille.

Anthony Quinnin esittämä voimamies Zampano on yksi kiertävän sirkuksen vetonauloista. Hän on luonteeltaan äkkipikainen ja väkivaltainen kaveri. Hänen tyttöystävänsä Gelsomina (Giulietta Masina) on puolestaan täysin erilainen. Hän on hiljainen ja hieman yksinkertainen, mutta lojaali Zampanolle, vaikka tämä kohtelee tyttöystäväänsä erittäin kaltoin. Usein hän joutuu myös kokemaan Zampanon nyrkiniskuja. Sirkuksen akrobaattina esiintyvä Il Matto ei siedä tätä, vaan pyytää Gelsominaa karkaamaan kanssaan pois. Mutta kuitenkin tämän lojaalisuus Zampanoaa kohtaan on lähes rajaton, mutta kaikki ei kuitenkaan ole lopullista.

Tämä on ehdottomasti niitä elokuvia, jotka kestävät yhtä tuoreina ja vaikuttavina kuin ne olivat julkaistaessa. Se on koskettavalla tavalla kauniin epätavallinen tarina ihmisen sielunelämästä, joka varsinkin kohdistuu Fellinin vaimon Giulietta masinan esittämään Gelsominaan. Tässä lapsenomaisessa hahmossa on jotain puhdasta ja ylevää viattomuutta. Hänessä on jotain samankaltaista tunnetta kuin Chaplinin legendaarisessa kulkurissa. Molemmat ovat hyvin herkkiä, mutta samalla kuitenkin yllättävän vahvoja hahmoja. Samaa ei sanoa Quinnin esittämästä Zampanosta, joka on yllättävän heikko ja sortuu tunteitaan kuvailemaan lähinnä nyrkin avulla. Toisaalta elokuvassa voi hyvin nähdä myös kyseisen hahmon kehitystarinan, jossa hän huomaa lopulta tarvitsevansa Gelsominaa. Juuri näin onnistunutta mies-nainen -asetelmaa saa todellakin elokuvahistorian lehdiltä hakea. Kaiken hienon kruunaa Fellinin hovisäveltäjän Nino Rotan kaunis tunnusmusiikki, joka toimii myös merkittävänä punaisena lankana elokuvan tarinalle. ”La Strada – tie” on ehdottomasti yksi elokuvahistorian hienoimmista helmistä.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s copyright by Future Film, 2007

Traileri: