STOP THE PRESS!

Royal Republic – Weekend Man

royal_weekend[1]Tuotanto: Christian Neander, Michael Tibes / Spinefarm
1. Here I come (There you Go) 2. Walk! 3. When I see you dance with another 4. People say that I’m over the top 5. Kung fu lovin’ 6. Weekend-man 7. My way 8. Follow the sun 9. Uh huh 10. Any given sunday 11. Baby 12. High times 13. American dream (14. Getting along 15. Playball)
Arvio: 4,5/5

Royal republic on ruotsalaista garagerokkia, jonka kolmas levy on tässä nyt käsillä. Ehkä vähän vähälle huomiolle jääneen bändin soisi viimeistään nyt kolmosalbumillaan Weekend man murtautuvan laajempaankin tietoisuuteen, sillä yhtyeen energia on pitelemätön ja tietty ’halki poikki ja pinoon’- tyyppinen raivoilu vetää mukaansa heti ensimmäisestä kappaleesta lukien. Here I come onkin maukkaine kitaraosuuksineen ja stemmalauluineen heti levyn parasta antia. Mutta ei sille levyn muutkaan kappaleet paljon häviä.

RR:n vahvuus on vahva genretaju. Rokkia kuuluu luukuttaa juuri näin, teeskentelemättä ja täysiä. Melodiat ovat erinomaisia ja stemmat tuovat hauskan lisän muutenkin vahvaan kappalemateriaaliin. Levyllä myös riittää tutkittavaa, sillä on bonusraidat mukan laskien peräti 15 kappaletta. Potkua antaa kaksi kitaraa, joita persoonallisesti ääntelevä laulaja Adam Grahn ja Hannes Irengård käskevät kuin henkensä hädässä. Jonas Almén ja Per Andreasson tukevat taustalla aivan mielipuolisia kuvioita kehitellen. Koko bändi siis tuli mainituksi ja se on aivan ansaittua. Koska nämä jalat lakkaavat polkemasta?

Kappaleista esimerkiksi Walk! vetoaa vahvalla poljennollaan ja People say I’m over the top kummallisen nyrjähtäneellä punkmaisella otteella. Kung fu lovin’:ssa taitavat taustalla soida urutkin, mutta moisesta en löytänyt tarkempaa tietoa. Joka tapauksessa levyn seesteisimpiin yhdessä American dreamin kanssa kuuluva kappale on myös melodisuudessaan yksi helmiä. Nimikkokappaleessa Weekend manissa joku kitaroista jäytää tajuntaan sellaista puuduttavaa narinaa, että se varmaan tulee uniinkin. Todellista muuntautumiskykyä yhtye osoittaa Depeche Mode- pastississa Any given sunday, joka olisi kertakaikkinen menopala mihin tahansa tanssilattialle. Tylsiä kappaleita ei levyllä varsinaisesti ole, hieman yhdentekevähköjä ehkä muutama mutta muuten laatu-pituus- suhde on harvinaisenkin hyvin kohdillaan nyt.

Suomi oli jossain vaiheessa tavoittavinaan Ruotsia musiikkielinkeinossa mutta en nyt ihan heti osaa sanoa, mitkä suomalaiset yhtyeet taistelisivat Royal republicin tai vaikkapa Mustachen miehittämällä maaperällä. No, Hanoit tietysti mutta heidän toimintansahan on jo kaput. Muutenhan Suomesta viedään lähinnä tästä asteen verran hevimpää tavaraa. RR taas pelaa perusrokilla, jossa on hitunen punkia ja hevahtavaa tulkintaa. Ja saakelin vahvoja melodioita. Bändin keikoilla on kuulemma kuuma tunnelma enkä ihmettele laisin.

Minusta tuli Royal republic- fani. Jos olisin mainosmies, toteaisin, että ala sinäkin sellaiseksi. Perusasiat eivät musiikista katoa koskaan, vaikka tuulet vaihtelevat.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Spinefarm Records, 2016