STOP THE PRESS!

Miljoonasade – Sähköinen rouva Maa

sahkoinen_rouva_maa[1] Tuotanto: Sateen ääni
1. Rokkarin luu 2. Siipien tiet 3. Sähköinen rouva maa 4. Intianpuuvillaa 5. Rakkaus on kuu 6. WIN WIN 7. Neitojen sauna 8. Neulaa ja lankaa 9. Tarpeelliset valheet 10. Runoilija II 11. Maa pohjoinen 12. Surukuusi
Arvio: 3,5/5

Alkuun huomio: Yhtyeestä 2 /5 on toiminut jossain vaiheessa elämäni taivalta opettajinani. Olenko siis jäävi…No, toisaalta eihän Olli Heikkinen enää kuulu yhtyeeseen, joten ei kai tässä ongelmaa.

Ei kai siinä sitten muuta kuin keskittymään itse musiikkiin. Se kuulostaa hyvältä, vaikka hieman jännitin mitä mahtaa olla luvassa. Legendaarisen bändin ensimmäinen albumi 16:een vuoteen jatkaa siitä, mihin Siskon luo San Diegoon- albumilla jäätiin. Mehukasta ja melodista suomirokkia, jossa sanoituspuoli itsestäänselvästi toimii. Mukaan on tuotu tuoretta soundia juuri sopivasti sen verran, että yhtye ei kuulosta reliikiltä vaan 10-lukulaiselta, uudelta mutta silti itseltään. Ja kun Heikki Salo avaa suunsa niin eihän siitä erehtyä voi.

Jo lapsena diggailin yhtyettä, mutta ihan ykkössuosikkejani se ei koskaan ollut, ehkä osittain siksi, että Salon lyriikkoihinsa maalaama maailma oli keskenkasvuiselle vähän turhan tuju. Kun We want more- ohjelman comebackin innostamana kuuntelin vanhat levyt läpi, tajusin lopullisesti yhtyeen hienouden. Nyt ymmärsinkin jo enemmän. Toivottavasti tämä paluu on lopullinen eikä jää tämän yhden levyn mittaiseksi, sillä Miljoonasateella on yhä annettavaa ja tämänkaltaista rehtiä ja perinteistä suomirokkia ei moni enää tee – Epuistakaan kun ei oikein tiedä. Ja esimerkiksi sinkkubiiseistä Tarpeelliset valheet, Intian puuvillaa ja Sähköinen rouva maa jokainen solahtaa vaivatta pitkähkölle Miljoonasateen ehdottomat klassikot- listalle.

Soitanta on aina ollut Miljoonasateessa kohdallaan ja hienot nyanssit, joita ennen esimerkiksi Heikkinen uruillaan loi, ovat edelleen melleviä. Nyt urkurina häärivä Tomi Aholainen on päässyt bändin soundiin mukaan enemmän kuin hyvin ja loihtii moneen kappaleeseen korvakarkkeja, jotka joissain tapauksissa peräti oikeuttavat säveltekeleen olemassaolon. Muukin soittopuoli on tasaisen hyvin hanskassa ja sovitukset mukavan ilmavia ja puhtaita. Kokonaisuutena levy on sanalla sanottuna hyvä ja kuten jo todettua, lunastaa oman paikkansa yhtyeen pitkäsoittojen kovassa seurassa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sateen ääni, 2016