STOP THE PRESS!

Eri esittäjiä – SuomiLOVE vol. 2

suomilove_vol_2-36459862-frntl Tuotanto: Ako Kiiski, Milla Viljamaa, von Hertzen Brothers / Universal
1. Iisa: Kellot kappelin 2. Hector: Yhtenä iltana 3. Lauri Tähkä: Miss mun rakkaus uinuu 4. Anna Puu: Mestaripiirros 5. Dave Lindholm: Sitähän se kaikki on 6. Suvi Teräsniska: Yksinäinen saarnipuu 7. Osmo Ikonen: Pyhä toimitus 8. Nopsajalka: Lupaan olla 9. Johanna Iivanainen: Rakkaudesta 10. Osmo Ikonen: Sopivasti lihava 11. Pauli Hanhiniemi: Valehtelisin jos väittäisin 12. Olavi Uusivirta: Valot 13. von Hertzen Brothers: Höstvisa 14. Jukka Eskola: Toiset meistä
Arvio: 2/5

Rakkaus on kaiken tämän vihapuheen keskellä erityisen hieno voima, sille ei voi mitään. Me tarvitsemme rakkautta vastapainoksi polttopulloiskuille ja pahalle ololle. Saanko tällä pohjustuksella anteeksi sen, että TV2:n SuomiLOVE on mielestäni ihan sietämätön ohjelma. Teko-pirteää soopaa, jonka idea ei ole vielä toisellakaan tuotantokaudella kristallisoitunut ainakaan satunnaiselle katsojalle. Suosittuhan se kuitenkin on, joten lienen vähemmistössä. Ja suosio on johtanut musiikkikiertueisiin ja levyihin. Niistä toinen on käsillä nyt juuri tässä.

Levy alkaa mainiosti aivan uudella, radioissakin paljon soineella Iisan kappaleella Kellot kappelin. Ja kas, tekijätiedoistahan löytyykin tuttu nimi: Samuli Putro. Totta, kovin putromaisissa tunnelmissahan tässä liikutaankin niin sävelten kuin lyriikoidenkin osata. Kyseinen makupala jääkin levyn parhaaksi anniksi, valitettavasti. Koko levyä vaivaa löysyys ja näköalattomuus, kuten koko ohjelmasarjaa. Idea siitä, että vanhoista hiteistä muokataan uusia versioita joko originaalin esittäjän tai sarjan yhtyeen toimesta on kai paperilla jonkun mielestä toiminut joskus jossain. Valitettavasti kuuntelen kyllä ennemmin niitä originaaleja.

Ihan kokonainen kappale tästä arvostelusta on omistettava huonoimmalle Suomessa koskaan tehdylle kappaleelle. Se löytyy tältä levyltä ja sen esittää housebandin solisti Osmo Ikonen. Kappale on Sopivasti lihava, klassikkojen klassikko, jonka ronkkiminen näin ikävällä tavalla saa miehen kyyneliin. Ihan oikeasti saa. Munaton ja veltto versio on jotain, jota tekisi jo mieleni kutsua vainajan rienaamiseksi. Oikein kuulen, miten Kellonummen hautuumaalla käy kuhina, kun herra Sundqvist siellä kääntyilee. Ja sovittajina versiossa oikein tekijämiehiä, Ikonen ja Marzi Nyman. Mikä teitä vaivaa, oikeasti? Ei Leevin tuotanto ole mikään vasemmalla kädellä huitaistava vitsi.

Ei tämä levy muutenkaan jaksa innostaa. Onhan sinne raahattu viulusektioita ja kaikkia ja näennäisesti yritetty saada kunnianhimoista ja mahtipontista aikaan mutta kuulijaa alkaa väsyttää jo kolmannen kappaleen kohdalla. Jos nämä kappaleet merkitsevät jotain niille TV-ohjelman pariskunnille niin hyvä niin. Muut jäävät kovin kylmiksi näistä vedenmakuisista versioinneista. Ihan hyviähän levylle valikoidut kappaleet ovat mutta ei pysty. Kertooko se sitten vanhan miehen kyynisyydestä vai ruokavaliomuutoksen aiheuttamasta äkäisyydestä? Ihan sama

Olen joskus pitänyt periaatteenani, ettei kotimaisille levyille viitsi alle kahta tähteä antaa. Menköön siis toinen tähti Putron tekemälle, Iisan sensuellisti tulkitsemalle avausbiisille ja toinen sitten vaikka sille, että Dave Lindholm on itse saatu hönkäilemään oma klassikkonsa purkkiin. Niin ja onhan vHB:n Höstvisakin ihan jees.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Universal music, 2016