STOP THE PRESS!

Autolla Nepaliin – Unelmien elokuva

Autolla NepaliinOhjaus: Timo Peltokangas
Käsikirjoitus: Timo Peltokangas, Juho Leppänen
Tuotanto: Mikael Hautala
Pääosissa: Juho Leppänen, Mikael Hautala, Rico Pircklén, Misa Jokisalo, Heikki Lamula
Arvio: 3,5/5

– Why you do it?
– Because I can.

Tämä australialaiselta mieheltä kualalumpurilaisella parkkipaikalla saamani elämänohje siivittää myös primusmotor Juho Leppästä ja neljää hänen kaveriaan hullulla matkalla jo valmiiksi neljännesmiljoona kilometriä nähneellä Volkswagen-pakulla. Pojat eivät hirveästi mieti – jälkeenpäin sanovat, että eivät olisi lähteneet laisin jos olisivat miettineet. Hyväntekeväisyys tietysti on matkan jonkinlainen suuntaa antava päämäärä ja isoin pointti mutta kuten arvata saattaa, kaikki mahdollinen seikkailu mitä on mahdollista kokea, koetaan.

Elokuva ei toimi teknisesti, ei ollenkaan. Se on keskinkertaisesti kuvattu, huolimattomasti käsikirjoitettu ja eritoten sen äänisuunnittelu on rikollisen kehnoa – kiitos vaan korvaluideni särkymisestä täysin äkkiarvaamatta. Sen suurin ilonaihe, joka sen on myös johdattanut jonkinlaiseksi pikkuhitiksi ihan elokuvateattereissakin, on sen yritteliäs idea ja sympaattiset pääosanesittäjät. Juho ja kaverit ovat luontevia kamerahahmoja ja pistävät itsensä peliin. Erityisesti ’matkanjohtaja’ Juho tirauttaa kyyneltä kerran jos toisenkin mutta myös iloitsee kun sen aika on. Juho näytti tekevän eniten uhrauksia saadakseen hullun ideansa vedettyä loppuun asti – katsoja hetken luulee, että avioliittokin hajosi mutta näin ei kuitenkaan tainnut olla.

Tällaisia matkailuelokuviahan on nähty ja tekniikan kehittyessä sekä maailman globalisoituessa yhä pähkäpöhkömmät ideat muuntuvat freimeiksi ja biteiksi seikkailunälkäisen sohvaperunan katsontaelimistölle. Tässä on Volkkari-viisikko keksinyt jotain, ei nyt pyörää uudelleen mutta omaperäistä kutenkin. Jos en omistaisi samanmerkkistä autoa itsekin, saattaisi VW-mainonta hieman ottaa silmään. Tavallaan mitään ennalta-arvaamatontakaan ei tapahdu: Katsoja tietää, että jos tästä on elokuva tehty niin ei tämä ihan pelkkää asfalttitiellä leppoisasti ajelua toki ole. Eniten katsojan silmiä hieraisuttaa pakistanilainen käsitys lossista. Ihan kakkapöksy en ole itsekään mutta siinä vaiheessa olisin saattanut kyllä kääntyä kannoillani ja jättää nepalilaislapset riutumaan oman onnensa nojaan.

Niin. Eihän niitä jätetty. Lopun ylipitkä kyyneltenheruttamiskohtaus on kyllä korniuden rajamailla. Siinä oikein alleviivataan, että hyvää on nyt tehty ja nyt saa itkeä yhdessä. Ei sillä, vilpittömiä kundit ovat mutta jotenkin olisin itse käyttänyt enemmän aikaa vaikkapa kotimatkan kuvailuun kuin Nepaliin palamiseen. Makuasioita toki. Vähän päälleliimatuilta tuntuvat myös julkkisten kommentit unelmien voittamisesta ja epämukavuusalueelle menemisestä. Sopivat toki tavallaan elokuvan henkeen mutta ovat hieman turhanoloisia. Varsinaiset helmet tosifaneille löytyvät erillisistä DVD-ekstroista, jotka taitavat olla maailmanennätysmittaiset: Poisleikattuja matkakohtauksia on yli puolet enemmän kuin mikä varsinaisen elokuvan mitta on. Huikeaa.

Ei siinä. Lisää tällaista pöhköyttä maailmaan tarvitaan. Thumbit uppiin vaan.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Black Lion Pictures, 2016

Traileri: