STOP THE PRESS!

Karvakamut (Open Season)

karvakamutOhjaus: Roger Allers, Jill Culton
Käsikirjoitus: Steve Bencich, Ron J. Friedman
Tuotanto: Michelle Murdocca
Pääosissa: alkuperäisääninä: Martin Lawrence, Debra Messing, Ashton Kutcher, Gary Sinise
Arvio: 3/5

Viime aikoina on ilmestynyt animaatioelokuvia niin reippaalla kädellä, että heikompia hirvittää. On nähty Muurahaisten kauhua, Kauhujen Taloa ja pelkästään eläinelokuvissa on menty Aidan Yli ja oltu Aivan Villejä. Nyt DVD:lle vyöryy samaan klaaniin tunkeva Karvakamut, jonka suomenkielinen nimi on kyllä hieman persoonaton. Jokin alkuperäiseen Open Season- otsikkoon viittaava nimike olisi jäänyt kenties ihmisten mieliin paremmin ja muistuttanut tässä piirrettypaljoudessa, että mistä elokuvasta olikaan kyse. No, kamut viittaa ystävyyteen, joka toki on elokuvan kulmakivi vaikka metsästystäkin harrastetaan.

Jo niistä ammoisista ajoista, jolloin vuoden ainoa animaatio oli Disneyn perinteinen joulumarkkinoille tuupattu legendakuvitus, on animaatioiden kaava noudattanut henkilökategoriassaan melko pitkälle samaa kaavaa. On päähenkilö, joka on perussympaattinen mutta saa seurakseen joukon omituisen hauskoja ja/tai rasittavia otuksia, jotka varastavat show’n. Sitten on yksiulotteinen paha, jota vastaan joukolla rynnätään ja lopussa ehkä joku oppii jotain ja päähenkilö saa yllättävää apua kunnes kiitos seisoo. Tämä sama asetelma on luotu nytkin. On itseasiassa melko hämmästyttävää, miten paljon Karvakamut ammentaa vaikkapa muutaman vuoden takaisesta Ice Age- hitistä.

Boog on kesy harmaakarhu, jonka metsänvartija Beth on pelastanut pentuna ja opettanut urbaaneille tavoille. 8 ateriaa päivässä mässyttävä autotallilemmikki tienaa ihmisäidilleen hieman taskurahaa temppuilemalla lavalla kuin muinaiset neuvostoliittolaiset sirkusnallet ikään. Eräänä päivänä Boog erehtyy pelastamaan sarvipuolen peuran Elliotin joutumasta tauluksi seinälle ja on siitä lähin Elliotin mielestä vastuussa hänestä. Rasittava puhegeneraattori sekoittaa Boogin elämän sillä siunaaman hetkellä, kun ilmaantuu kuikuilemaan karhun autotalliyksiöön. Citynallena viihtynyt Boog päätetään vaikeuksiin ajauduttuaan sopeuttaa luontoon, joka vasta pelottava paikka onkin. Ei riitä, että hysteerinen Elliot honottaa hontelona korvan juuressa ja metsän natiivit hattuilevat uudelle tulokkaalle minkä kerkiävät vaan kaiken pahan lisäksi metsästyskausi on juuri alkamassa ja kylällinen miehiä pyssyineen, johtohahmonaan silkkaa ilkeyttä tursuava Jone, hiipparoi kintereillä karhupaisti silmissä kiiluen. Ole siinä nyt sitten luonteva luontokarhu, kun suklaapatukoiden saantikin on kiven takana. Tuskinpa spoilaan kovin pahasti, jos kerron, että eläimelliset voimat lopulta pääsevät keskinäiseen sopuun ja paha saa palkkansa…

Karvakamut on Columbia-studiolta turvallisen varmaa perustyötä, nykyanimaatiota ominaisimmillaan. Käsikirjoitus on todella turvallinen ja yllätyksetön, mikä ehkä lähinnä lapsille tarkoitetussa filmissä menettelee, mutta mikä pahinta, ei kovin hauska. Huumoria on kyllä yritetty vääntää mutta kunnon nauruja ei oikein aikuinen tahdo saada. Kyllähän tämä mukavaa katsottavaa on ja muutaman kerran hymyilyttää mutta eipä tästä käteen mitenkään erikoisen paljon jää. Hahmot on tehty stereotyyppisiksi. Boog on ihan symppis ja Elliot puhetulvassaan melko hauska mutta jälleen kerran hupaisimmat veikot löytyvät sivurooliosastolta. Mäntyjen itsevaltiutta puhkuva kurredespootti-jengi ja hassut duunarimajavat ovat onnistuneita tyyppejä mutteivät vedä vertoja kerrassaan ihastuttavalle yksinäiselle piikkisialle. Toisaalta onhan näitäkin hassuja eläinhahmoja vuosien varrella nähty vaikka kuinka paljon, eivätkä tämän elokuvan elikot onnistu tietään animaatioiden Hall of Fameen aivan raivaamaan. Nimekkäät ääninäyttelijät tekevät myös perustyötä. Ashton Kutcher taitaa tehdä parhaan roolinsa tohelona Elliot-peurana ja Willin ja Gracen Debra Messing on animoitukin melkein näköisekseen. Opetus yhteistyön voimasta ja eläinten kunnioituksesta menee taatusti perille tälläkin kertaa eikä loppu varmaankaan pääse yllättämään ketään. Ja vaikka tunteitakin on loppuun ladattu, on sekin nähty niin monesti että silmämehut eivät pääse vuotamaan valtoimenaan siloposkille. Mukiinmenevää katsottavaa ja kivaa viihdettä puoleksitoista tunniksi, siinä kaikki.

DVD:n extroja on huikeasti, mikä on oiva juttu tällaisessa elokuvassa. Saavatpahan perheen pienimmät koko rahalla viihdykettä moneksi tunniksi mm. lyhytanimaatioita ja monia pikkuhauskoja pelleilyjä tsiikailemalla. Ekstrat ovatkin viime aikojen animaatio-DVD:eissä olleet kiitettävän runsasantiset.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Columbia Pictures, 2006

Traileri: