STOP THE PRESS!

The Hearing – Adrian

The Hearing - AdrianTuotanto: Solina Records
1. Straight Teeth 2. Backwards 3. Rehearsal 4. Robot vs. Human Heart 5. Too Happy 6. Color Code 7. Adrian 8. Kabeldon 9. Faint 10. I Dream of Demian
Arvio: 3/5

Vieläköhän Pintandwefall on olemassa? Hiljaiseloa viettävän yhtyeen neljäsosa Ringa Manner on pitänyt sooloprojektillaan matalahkoa profiilia. The Hearing on kyllä valittu tulevaisuuden nimeksi ja ykköslevy Dorian sai hyvät kritiikit mutta suurelle yleisölle tämä on vielä tuntematonta tavaraa. Emoyhtyeeseen viitataan levyn kannella, jonka kuvassa Mannerilla on tutusti maski kasvoillaan. Kovinkaan paljon informaatiota ei yhtyeestä saati uutukaisalbumista löydy.

Vahvasti kaiutettua mutta yksinkertaisin keinoin tuotettua pop-electroa tarjoava yhden naisen yhtye vie musiikkiaan eteenpäin vähän introvertisti. Ok, ihan kelvollisesti toteutettuahan tämä on mutta itseäni häiritsee se, että materiaali liikuskelee koko ajan vähän samoissa keskitylsähkön syntikkaräimeen maailmoissa. Biisien keskinäisessä dynamiikassa ei tapahdu levyn mittaan suuriakaan muutoksia ja se puuduttaa. Lisäksi ison tykkibiisin puute masentaa. Kun on taitoa niin miksei sitä käytetä kirjoittamalla edes yhtä kunnollista kappaletta? Nyt Adrian valitettavasti on vähän homeopatiaa musiikkifanin akuuttiin puutostilaan.

Ringa Mannerilla on kiva laulutapa, johon ei kyllästy ja The Hearingin välillä vahvasti Björkiin siftaava musiikki on tavallaan sympaattista. Kuitenkaan ei voi välttyä ajatukselta, että tässä tehdään nyt vähän omaa kivaa itselle. Jokin on mielestäni vialla, jos kuulija joutuu tarkistamaan soittimen näytöltä että vaihtuiko biisi vai alkoiko sama äskeinen soida uudemman kerran. Ajoittain The Hearing tavoittaa jotain hetkiä ja sykäyksiä, joissa huokuu lupaus, potentiaali. Kauniita melodioita, hienoja soundeja, muutamia oikein sykkyrälle vetäviä laulukuvioita. Miksei niitä ole kuin siellä täällä? Esimerkiksi nimibiisi Adrian oikein säväyttää kuulijan hereille hienoilla kikoillaan ja kaikinpuolin mietityn oloisilla sovituksellisilla ratkaisuillaan.

Voihan se olla, että olen väärässä ja tämä on seuraava iso kaiken kansan juttu. Ja on tai ei, sehän ei toki ole itseisarvo. Jotenkin sitä vaan toivoisi, että musiikki antaisi jotain kuulijalle. Sen, että tekijä on ollut sitä tehdessään seitsemännessä taivaassa, olisi myös hyvä valua kuulijan korviin ja tuottaa innoitusta. Nyt The Hearingin kakkosalbumi uhkaa mennä itsetarkoitukselliseksi kikkailuksi. Levystä tulee sen koko mitallaan täten raskasta kuunneltavaa vaikka kepeää poppia noin niinkuin päällisinpuolin onkin. Kovin tästä kyllä haluaisi pitää. Koska Manner on hieno muusikko ja hyvä laulaja ja osaa selvästi hommansa. Piristäisikö ulkopuolinen biisintekijä The Hearingin ilmaisua?

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Solina, 2016