STOP THE PRESS!

The Last Shadow Puppets – Everything You’ve Come To Expect

The Last Shadow Puppets - Everything You've Come To ExpectTuotanto: James Ford
1. Aviation 2. Miracle Aligner 3. Dracula Teeth 4. Everything You’ve Come to Expect 5. The Element of Surprise 6. Bad Habits 7. Sweet Dreams, TN 8. Used to Be My Girl 9. She Does the Woods 10. Pattern 11. The Dream Synopsis
Arvio: 4,5/5

Arctic Monkeys- ukko Alex Turner on lyönyt hynttyyt yhteen The Rascalsin Miles Kanen kanssa ja tuloksena on The Last Shadow Puppets. Projekti ei ole pitänyt mitään kiirettä julkaisujensa kanssa, sillä eihän siitä ole kuin 8 vuotta kun debyytin kunniaksi korkattiin. TLSP ei riehu tai remellä vaan luottaa pienieleiseen, melodiseen ilmaisuun.

Näinhän tämä pitää tehdä. Omien ykkösyhtyeiden tulkinnasta suodatetaan se terävin ja paras jauho myllyn läpi, sekoitetaan ja lisätään vielä vähän melodisuutta ja helpostilähestyttävyyttä. Tämä on niin simppeliä ja iisiä, että melkein herää kysymys, ovatko nämä tosissaan vai onko TLSP parodia? Aineksia ammennetaan Bowiesta, ELOsta, Roy Orbisonista ja jopa rautalankakitarat ulvovat. Ei huono soppa. Kun vielä esimerkiksi ykkösbiisi Aviation riisuu samantien aseista ja saa puolelleen, on kasassa melkoisen maittava kaakku.

Vaikka kyseessä on ’vain’ kakkosprojekti, on tähän todenteolla satsattu. Kappaleet ovat todella mietityn oloisia, eivät mitään ylijäämämurusia, ja sovituksissa on sopiva yhdistelmä neroa ilmavuutta ja raidat täyttävää hullua metakkaa. Owen Pallettin työstämät jousisovitukset tekevät monesta laulusta entistäkin miellyttävämpää kuultavaa. Biisimateriaalissa ei sinänsäkään ole sanottavaa, täytemateriaalia ei juuri ole mutta kun levy on viimeistä piirtoa myöten myös huolellisesti tuotettu ja toteutettu, niin onhan tämä nyt aivan superia.

Mistään ei selviä hoitavatko Turner ja Kane vokaalit yhteistuumin vai onko se nimenomaan Turner, joka huolehtii ääntelystä pääosin. Yhtäkaikki, laulanta on sangen miellyttävää ja sopii söpöön ja melodiseen popmenoon kuin nenä päähän. Eikä tämä pelkkää pehmoilua ole, Bad Habits on jo raakaa menoa, jota sitäkin ryhdikkäästi pehmentävät kauniit jousiarrit. Biisi viimeistään todentaa, että ihan tosissaan tässä meuhkataan. Ja sitä taas seuraa peräti iggypopmaisia vivahteita omaava marssirallatus Sweet dreams, TN, jonka myötä astutaan taas ihan uudelle musiikilliselle plantaasille. Ihanan monipuolinen yhtye. Lisäksi levy on niin täynnä kauniita ja tarttuvia kappaleita, että jokaisen soisi soivan radiossa tai missä nyt ikinä musiikkia kulutetaankaan.

Ei tämä elämää suurempaa musiikkia ole mutta oikein hyvää länsimaista käyttöpoprokkia. Osien summa ei aina tällaisissa superkokoonpanoissa ole lähellekään yhtä suuri kuin ne osat itsessään. Nyt mennään ajoittain jopa yli ja komeasti.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Domino Recording, 2016