STOP THE PRESS!

Miles Ahead (Original Motion Picture Soundtrack)

Miles Ahead (Original Motion Picture Soundtrack)Tuotanto: Columbia
1. Miles Ahead 2. Dialogue: ”It takes a long time…” 3. So What 4. Taylor Made 5. Dialogue: ”Listen, you talk too goddam much…” 6. Solea (excerpt) 7. Seven Steps To Heaven 8. Dialogue: ”If you gonna tell a story…” 9. Nefertiti 10. Frelon Brun 11. Dialogue: ”Sometimes you have these thoughts…” 12. Duran (take 6) 13. Dialogue: ”You own my music…”14. Go Ahead John (part two C) 15. Black Satin 16. Dialogue: ”Be musical about this shit…” 17. Prelude #II 18. Dialogue: ”Y’all listening to them…?” 19. Junior’s Jam 20. Francessence 21. Back Seat Betty 22. Dialogue: ”I don’t like the word jazz…” 23. What’s Wrong With That? 24. Gone 2015
Arvio: 4/5

Don Cheadle– bravuuri Miles Davisin elämästä ei ole saapunut Suomeen mutta soundtrack-levy on. Se on sitä ihtiään. Jaskaa. En ole aiemmin tämän sortin musiikkia arvostellutkaan. Semminkin kun en tiedä moisesta mitään. Mutta tiedän mistä pidän.

Miksi mun jalka polkee lattiaa?

Soundtrackilla on 24 raitaa, joista kuitenkaan kaikki eivät sisällä musiikkia vaan mukana on myös tunnelmapätkiä itse elokuvasta. Ihan hyvä ratkaisu, antaa hengähdystauon nimittäin kaiken tämän musiikillisen bravurismin keskellä. Itse maestron lisäksi levyllä kuullaan nuorta virtuoosia Robert Glasperia ja lukuisia vierailijoita. Tätä ei lauleta mukana, tätä kuunnellaan ja tunnelmoidaan. Sen seurassa rentoudutaan ja mietitään korkeintaan, että miten nuo osaavat. Huikeaa settiä.

Milesin trumpetti soi kuin riivattu. Se hönkii, huokailee, hikoilee ja päästää täysin mielivaltaisia falsettiääniä, jotka alkaa levyä enemmän kuunnellessa jo oppia. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa, Davis tiesi mitä teki. Muu soitanta aina Miles-herran kappaleissa tukee trumpetismia, varsinaisia muita sooloja kuullaan aika vähän ja ne on miksattu vähän huomaamattomiin. Mutta kun Davisin aika tulee, hän ottaa tilan eikä kysele. Ja se nyanssien taju, mikä miehellä on…priceless. Kädenojennuksena modernille ilmaisulle käväisee Pharoahe Monch sylkemässä Gone 2015- raidalla vähän riimiä ilmoille. Hyvin toimii, kysykää vaikka Ricky-Tick Big Bandilta…

Tämä on vaikeaa. Olisipa kesä ja Kirjurinluoto.

Itse elokuvasta en osaa sanoa juuta enkä jaata mutta tämä ennakkomaistiainen kasvattaa kummasti odotusta myös itse visuaalista taideteosta silmälläpitäen. Toivoisin, että näistä mestarillisista suorituksista on otettu kaikki irti eikä elokuva ole pelkkää löysää kenkiintoljottelua. Ainakin jazzin ystävät odottanevat jo kädet hiessä ja kuola suupielessä että mistä on kyse. Ja toki on syytäkin. Davis oli suuri mies.

Rehellisesti: En tiedä yhtään oliko tämä levy hyvää jazzia vai ei. Kädet ylös. Olen hävinnyt. Ryven nöyryytyksen hiessä. Oletan, että tämä toimii genreniiloillekin hyvin, sillä itsellä nousi ajoittain kylmät väreet. Tahdon lisää Milesia.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sony Music Entertainment, 2016