STOP THE PRESS!

Backstage

backstageOhjaus: Emmanuelle Bercot
Käsikirjoitus: Emmanuelle Bercot, Jérôme Tonnerre
Tuotanto: Caroline Benjo, Carole Scotta
Pääosissa: Emmanuelle Seigner, Isild Le Besco, Noémie Lvovsky, Valéry Zeitoun, Samuel Benchetrit, Édith Le Merdy, Jean-Paul Walle Wa Wana
Arvio: 3/5

i taida niin pientä julkkista ollakaan, etteikö hänen ihailijoihinsa joku vähän reippaamminkin häiriintynyt kuuluisi. Ilmiöstä on jokunen elokuvakin tehty; äkkiä tulevat mieleen Mankiewiczin Kaikki Eevasta ja Scorsesen Koomikoiden kuningas. Backstagessa aiheeseen pureutuu ranskalainen ohjaaja Emmanuelle Bercot.

Teini-ikäinen Lucie (Isild Le Besco) kokee eräänä päivänä elämänsä yllätyksen, kun hänen jumaloimansa laulajatar Lauren (Emmanuelle Seigner) tupsahtaa hänen kotiinsa esiintymään vain hänelle. Niin, ja tietysti miljoonille tosi-TV:n katsojille. Lucien äidin (Édith Le Merdy) masinoima yllätys menee sikäli pieleen, että idolinsa tapaamisesta järkyttynyt Lucie pakenee huoneeseensa ja on niin tolaltaan, ettei pysty kuin itkemään. Hän ottaa kuitenkin tosissaan Laurenin kutsun tulla käymään ja lähtee Pariisiin. Siinä tohinassa jää koulukin kesken. Lucie onnistuu pääsemään idolinsa lähipiiriin eräänlaiseksi juoksutytöksi ja suuren tähden murheiden kuuntelijaksi. Murheita hotellihuoneeseen sulkeutuneella Laurenilla riittääkin. Fanit piirittävät, poikaystävä on jättänyt eikä levyttämisestä tahdo tulla mitään. Omalla oudolla tavallaan Lucie yrittää korjata tilanteita ryhtymällä suhteeseen ex-poikaystävän kanssa.

Backstage on siitä outo elokuva, että sen olisi voinut lopettaa kutakuinkin ensimmäisen kohtauksen jälkeen. Tehokkaassa ja vaikuttavassa, fanin ja tämän jumalana pitämän idolin kohtaamisessa tiivistyvät oikeastaan kaikki elokuvan teemat, eikä ohjaaja Bercot pysty niitä jatkossa hirveästi syventämään. Fanin ja idolin kieroutunut keskinäinen riippuvuussuhde, siihen liittyvä taloudellinen, fyysinen ja emotionaalinen hyväksikäyttö, siipeilijöiden sekä kaikenlaisten siivuttajien, TV ja roskalehdistö etunenässä, kuppaus ovat näitä teemoja. Emmanuelle Seignerin hyvin esittämä viileä diiva on roolinsa vanki. Pitäkää minusta, hän huutaa, mutta kun ketään ei uskalla päästää oikeasti lähelle. Isild Le Bescon niin ikään hyvin esittämä fani taas on rakastunut johonkin saavuttamattomaan, suureen ja täydelliseen. Backstagessa tämä ihailija pääsee kirjaimellisesti lavan taakse ja näkee raadollisen todellisuuden, muttei rakastamisen tarpeessaan kuitenkaan näe. Tässä perverssissä tanssissa idoli tarvitsee fanin, fani idolin, eikä loppupeleissä kenelläkään ole kivaa. Kohtaamista ei lopulta tapahdu kuin kaupan kassalla.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Haut et Court, 2005

Traileri: