STOP THE PRESS!

Re-Animator

re_animatorOhjaus: Stuart Gordon
Käsikirjoitus: Dennis Paoli, William Norris, Stuart Gordon
Tuotanto: Brian Yuzna
Pääosissa: Jeffrey Combs, Bruce Abbott, Barbara Crampton, David Gale, Robert Sampson, Gerry Black
Arvio: 4,5/5

Stuart Gordonin ohjaama Re-Animator oli yksi ensimmäisiä elokuvia, jotka toivat huumoria kauhugenreen. Olihan sitä ennenkin kauhuelokuville naureskeltu, mutta enimmäkseen niiden tahattomalle komiikalle. Gordon ja kumppanit olivat ihan vakavissaan kieli poskessa.

Nuorta tohtoria, Herbert Westiä (Jeffrey Combs) ottaa pahasti päähän ihmisen pakko kuolla, ja hän päättää korjata tämän epäkohdan. Syntyy pimeässä jännästi hohtava vihreä litku, jolla kuolleet pitäisi pystyä herättämään eloon. Tuotekehittely on kuitenkin vielä vähän vaiheessa, ja kun Sveitsissä tehdyssä ensimmäisessä testissä käy hiukan hassusti, joutuu West amerikkalaiseen opetussairaalaan, jossa jatkaa salaa tutkimuksiaan. Vastentahtoiseksi igoriksi West saa opiskelija Dan Cainin (Bruce Abbott), ja kuolleitahan löytyy sairaalan ruumishuoneelta kotitarpeiksi. Ongelmia vakavan tutkimustyön esteeksi kuitenkin kerääntyy. Cain on rakastunut yliopiston dekaanin (Robert Sampson) tyttäreen, Meganiin (Barbara Crampton), johon puolestaan tohtori Hill (David Gale) luo riettaita katseita kuola suusta valuen. Ikävänä ihmisenä Hill haluaa myös varastaa Westin keksinnön. Koko touhu leviää käsiin, kun vähän kaikki alkavat ruikkia vihreää mönjää ympäriinsä. Lopputuloksena on melkoinen elävien kuolleiden, irtopäiden, veren ja ravan hurlumhei.

Re-Animator perustuu löyhästi H.P. Lovecraftin novelliin, vaikka Frankenstein-elokuvat kyllä ensinnä tulevat mieleen. Muutenkin Re-Animator lainailee iloisesti muista elokuvista. Richard Bandin musiikkikin on herkullisen hauskasti Hitchcockin Psykoa mukailevaa. Erityisen hyvin näissä ympyröissä olisivat viihtyneet Ohukainen ja Paksukainen. ”Another fine mess you got us into” –sopisi mainiosti tämän elokuvan tunnuslauseeksi, silkkaa verensekaista slapstickiähän meno on. Kyllä elokuvasta silti sitä kauhupuoltakin löytyy, eivätkä goresta ilonsa ammentavat hekään Re-Animatoriin pety, sen verran reippaasti ja etovasti verellä lotrataan. Hurmeiset erikoistehosteet ovat sitä luokkaa, että nykyisillä digitaaliefektivelhoillakin olisi oppimista, varsinkin kun koko elokuvan budjetti oli alle miljoona dollaria. Kun vielä näyttelijätkin ovat sisäistäneet elokuvan ”vakavalla naamalla virne mielessä” –tyylilajin vaatimukset, on Re-Animator kerrassaan hykerryttävän mainio tuttavuus.

DVD-julkaisun lisukkeet ovat muhkeat. Kommenttiraitoja löytyy peräti kaksin kappalein, molemmat hyviä. Lisäksi mukaan on mahdutettu runsaasti eri tekijöiden – jopa yhden fanin – haastatteluja. Poisjätettyjä kohtauksiakaan ei ole unohdettu. Ja vielä lisääkin tavaraa löytyy. Tämmöistä herkkua kun saisi useimminkin.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Another World Entertainment, 1985