STOP THE PRESS!

Antti Reini & Maapallon Maitolaiturit – Kärpänen

Antti Reini & Maapallon Maitolaiturit - KärpänenTuotanto: Svart & Kingstontime
1. Oranssi 2. Sydän joka lyö 3. Se riittää 4. Kulkija 5. Kärpänen 6. Buddha 7. Tuulee 8. Joku päivä 9. Ikkuna 10. Arjen harmauteen 11. Tänä yönä 12. Mitä sulle kuuluu?
Arvio: 3,5/5

Antti Reinin tunnemme kaikki muista yhteyksistä mutta tämän syksyn mies on keskittynyt musiikilliseen uraansa. Aiemmin mies on paukuttanut rumpuja ja kohkannut erinäisissä kokoonpanoissa mutta nyt on aika soolodebyytin. Tai onhan taustalla Maapallon maitolaiturit- yhtyekin. Reiniä koskaan valkokankaalla nähneet varmasti hoksaavat, että falsettia ei kuulla. Miehen matala tulkinta onkin yksi osa levyn viehätystä – varsinainen Caruso Reini ei ole mutta persoonallinen heittäytyjä yhtäkaikki.

Reinin itsensä pusaamat kipaleet toimivat yllättävänkin hyvin. Tai en minä nyt tiedä mitä yllättävää siinä sinällään on. Bändistä ei löydy tietoja mutta taustajoukoissa on kasassa ilmeinen määrä osaamista, sillä sovitukset ovat erittäin meneviä. Minkälaisten kappaleiden taustalla soitantaa sitten kuullaan? Reinin sävellykset eivät mene ihan popin peruskaavan mukaan – tai sitten toisaalta menevät. Kappaleissa on jotain kiehtovalla tavalla kieroa. Kasassa on periaatteessa paletti, josta voisi tykätä ihan täpöillä mutta kun tästä puuttuu se outo Jokin.

Reini yhtyeineen operoi hieman Tuomari Nurmion ja Hectorin kentillä mutta ammentaa paljon myös 80-luvun suomirockista, kuten vaikkapa unohdetusta Gregory & Vähän valoo- orkesterista. Nykyisistä lauluntekijöistä ehkä näyttelijäkollega Olavi Uusivirran tekemiset tulevat etäisesti joistain musiikillisista ratkaisuista mieleen. Joka tapauksessa Kärpänen on levy, joka kuulostaa helposti lähestyttävältä mutta josta saa eniten irti vasta useamman kuuntelukerran jälkeen. Isoa hittiä pitkäsoitolta tuskin löytyy mutta hyviä kappaleita niin keikka- kuin radiokäyttöönkin useita. Luulisin.

Niin, se vokalistin osuus. Karhea ja matala tulkinta vetoaa varmasti yksilahkeisiin mutta kyllä siitä saman sukupuolenkin edustajat varmasti tietyllä tavalla diggailevat. Välillä Reinin äänivarat ovat loppua ja monesti ollaan puhtaan tulkinnan äärirajoilla mutta toisaalta itsetekemissä kappaleissa saa olla rosoa ja epätarkkuutta juuri niin paljon kuin haluaa, vai mitä Jii tahi Juice? Sanoituksissa Reinillä on samanlainen rosoinen ja persoonallinen ote kuin muussakin tekemisessään. Aina eivät riimit mene ihan yksyhteen mutta tarinankertojana Reini on ihan kiinnostava. Laulujen aiheet on ammennettu ympäröivästä maailmasta, no, koskapa ei toisaalta olisi. Reinin kunniaksi on sanottava, että hän katsoo kyseistä ympäröivyyttä ihan jänskästä kulmasta.

En osaa sanoa tuleeko tästä myyntimenestys mutta onhan niin käynyt huonommillekin artisteille. Reini on raivannut oman pienen paikkansa musiikkipellossa ja kuulemma lisääkin on tulossa. Hyvä niin.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Svart Records / Kingstontime Records , 2016