STOP THE PRESS!

Suusta suuhun (Mun mot mun)

mun mot munOhjaus ja käsikirjoitus: Björn Runge
Tuotanto: Clas Gunnarsson
Pääosissa: Marie Richardson, Peter Andersson, Sofia Westerberg, Magnus Krepper
Arvio: 4/5

Suusta suuhun- elokuva on kuvaus perheenjäsenistä, jotka etsivät rakkautta. Epätoivon ja ahdituksen hetkellä tulee heille kuitenkin hetki, jolloin ottaa valtansa takaisin oman elämänsä suhteen ja etsiä itsestään voimaa toimiakseen oikein. Isä ja äiti ovat hukassa kun tytär on lähtenyt alaikäisenä jengiläisen matkaan ja eikä halua tulla takaisin kotiin. Tytärtä Veraa käytetään selvästi hyväksi mutta tämä haluaa silti olla Morganin, entisen vankilakundin kanssa. Tietenkin selviää, että kotona ei ole ollut hyvät olot, kun isä on juonut mutta tarina ei päästä ihan niin helpolla. Isä yrittää saada tytärtään tulemaan takaisin mutta tämä ei halua tulla. Eli mitä tehdä vai tehdäkö mitään? Teini-ikäistä ei ole aina helppo ymmärtää ja jokainen perheenjäsen yrittää selvitä siskon jättämästä tyhjästä paikasta kukin tavallaan. Perheen nuorimmainen jää aivan yksin ja peilaa barbien kautta perheensä tilannetta ja väkivaltaiset pelivideot antavat lohtua yksinäisyyteen.

Elokuva limittyy yhteen tarinoista, jotka ovat myös hänen veljensä, äitinsä ja siskonsa elämän kautta kerrottu. Nämä tarinat punoutuvat taitavasti yhteen ja ilmassa on monenlaisia kysymyksiä: onko ihmisellä vastuu vain itsestään?, millainen on hyvä isä? ja mikä on rakkauden vastakohta? Elokuvan henkilöt ovat siinä tilanteessa, että ”minkä taakseen jättää”, niin voiko siitä huolimatta olla edessä jotain parempaa. Ruotsalaisen Björn Rungen ohjaama ja käsikirjoittama elokuva ei päästä katsojaansa helpolla ja monta epämukavaa tunnetta jälkeenpäin se jättää kuitenkin toivon kipinän. Aiheet ovat kipeitä ja arkoja: alkoholismi, väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, huumeet sekä vanhempien henkisen ja emotionaalisen läsnäolon puute ja psyykkinen kylmyys. Liika raakuus on jätetty pois ja mielikuvitukselle jätetty varaa nähdä tilanteiden vaarallisuus. Muut tarinat ovat yhtä koskettavia kuin Verankin ja sankareita löytyy lopuksi yllättävältä taholta. Vera on ulkoinen oire perheen ongelmista ja niinpä koko perhe tarvitsee eheytymistä. Elokuva muistuttaa, että sankarin ei tarvitse olla täydellinen mutta hän tekee kuitenkin oikein sillä hetkellä.

Suusta suuhun on katsomisen arvoinen ja on jälleen kerran hyvää pohjoiseurooppalaista laatudraamaa. Rungen edellinen elokuva Minkä taakseen jättää palkittiin Berliinissä. Samoja näyttelijöitä on tässäkin hyvin kirjoitetussa tuotoksessa ja he pistävät parastaan draamassa, joka on synkkyydessäänkin positiivista lohtua antava. Ohjaaja Runge näyttää ihmisensä paljaimmillaan.

Sari Rivinen for smackthejack.net

Photo´s copyright by Cinema Mondo, 2007